Ilmastomuutoksen myötä merivesitulvat yleistyvät tulevaisuudessa Suomessa. Miten Suomen rannikolla on mahdettu suunnitella rakentamista merenpinnan nousujen ja tulvien varalle?
Merenpinta saattaa sadassa vuodessa nousta jopa 30 senttimetriä. Lisäksi yksittäiset myrskyt voivat nostaa pintaa parikin metriä.
– Tällaiset seikat on syytä ottaa huomioon, kun laaditaan alimpia rakentamiskorkeussuosituksia. Pitää olla aika paljon edellä nykytilannetta, kehitysinsinööri Antti Parjanne Suomen ympäristökeskuksesta (Syke) huomauttaa.
Hänen mukaansa asiaa on mietitty ja suositukset laadittu. Niitä seurataankin Antti Parjanteen mukaan ainakin Helsingin alueella kiitettävästi. Jokainen kuntahan saa itsenäisesti päättää, seuratako suosituksia.
Tasapaino rakentamispäätöksissä
Ilmatieteen laitoksen asiantuntijat ovat laatineet ennusteen tulvatilanteesta, joka toistuu tilastollisesti keskimäärin kerran 250 vuodessa. He ovat määritelleet sellaisen vuodelle 2100. Se on ikään kuin merenrannikon rakentamiskorkeussuositusten lähtötilanne Suomessa.
– On yritetty löytää sellainen balanssi sen suhteen, mikä on riittävästi varman päälle ja mikä taas kustannustehokasta. Vielä ei tarvitse lähteä rakentamaan viiden metrin korkeuteen vedenpinnasta, sillä silloin jäisi paljon hyvää rakentamiskelpoista aluetta käyttämättä, Parjanne sanoo.
Suomessa rakentamissuositukset merenpinnasta vaihtelevat paljonkin eri rannikkoalueiden välillä. Meren pohjukassa myrskyn vaikutukset ovat suurempia kuin aavalla.
– Mitään yhtenäistä suositusta koko Suomen rannikkoalueille ei pystytä antamaan. Mutta näille merivedenkorkeuden mittausasemille on määritelty omansa ja niitä on Suomen rannikolla 14. Esimerkiksi Ahvenanmaalla rakentamiskorkeus merenpinnasta on 200 senttimetriä, Helsingissä 280 senttimetriä ja Haminassa on 320 senttimetriä. Näinkin paljon korkeussuositus voi yhden rannikon alueella vaihdella, Parjanne kuvaa.