Viekö älypuhelin kaiken huomiosi? Näin korjaat tilanteen

I fear the day that technology will surpass our human interaction. The world will have a generation of idiots.
- Albert Einstein

Ericsson ennustaa, että älypuhelinliittymien määrä kolminkertaistuu koko maailmassa vuoteen 2019 mennessä. 1,9 miljardia älypuhelinta – uhka vai mahdollisuus?

Kommunikaatiokouluttaja ja yksilövalmentaja Sanna Wikströmilläkin on älypuhelin, joka on samalla televisio ja päivän lehti. Wikström kertoo, että puntaroi ja pohtii puhelimen käyttöä usein.

– Kun lapsi leikkii kotona, käyn itseni kanssa tätä keskustelua: jos ennen oli hyväksyttyä, että vanhemmat ottivat omaa aikaa lehden tai television kanssa, niin onko hyväksyttävää, että teen samat asiat puhelimesta? suomen kielen filosofian maisteri sekä intuitiivinen energiahoitaja Wikströn miettii.

– Lapseni ei ymmärrä, mikä puhelin on, hänen mielestään se on myös telkkari. Miten hän mieltää asian, miten hän kokee läsnäolottomuuden?

Kun perhe tekee yhteisiä asioita, puhelinta ei käytetä. Muutos puhelinkäyttäytymisessä on melkoinen vain parinkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin kotipuhelin oli vielä seinässä kiinni.

– Silloin sanoit lapselle, että soitan yhden puhelun ja panit oven kiinni. Mutta nyt puhelin ja telkkari ovat kaikkialla. Kaikki on koko ajan kaikkialla. Rajaaminen on yksi tulevaisuuden haasteita, jos ihmiset alkavat kokea tuskaa siitä, että ovat koko ajan saatavilla tai koko ajan itsen ulkopuolella, suuntautuneena jonnekin muualle. Livekohtaamisista ei enää saa kiinni eikä niihin voi keskittyä.

Wikströmin mukaan edetään kohti tilannetta, jossa puhelimen käyttöä lähdetään rajaamaan. Älypuhelinähkyltä voisi välttyä esimerkiksi niin, että työpäivän jälkeen puhelin on pannassa kaksi tuntia.

Rikkaudesta seuraa ähky

Wikström uskoo, että älypuhelinten massakäytöstä voi seurata myös hyvää. Uusia puhelimiaan näpelöivät ihmiset saavat nyt kokea, millaista on olla koko ajan kiireinen ja pitää katse pois itsestä – ja omista tunteista.

– Tämä on tällaista innostusvaihetta. Viihdytämme itseämme koko ajan jollain asialla. Koetaan rikkauskokemus, jossa tullaan niin rikkaiksi, että tuleekin ähky. Sitten joudumme funtsimaan asioita, mitkä ovat itselle tärkeitä: haluanko mennä puhelimen kanssa naimisiin ja otanko sen hautaan mukaan? Wikström kuvaa.

– Ensin käydään ääripäässä ja sitten havaitaan, ettei elämän tarkoitus ollutkaan älypuhelimessa. En löytänytkään vastausta siihen, mitä mun on tarkoitus tässä elämässä tehdä. Se ei löytynytkään Googlesta.

Mistä onni sitten löytyy?

– Voisin sanoa, että jokaiseen ihmiseen pätee se, että hän yrittää elää parhaalla mahdollisella tavalla niin, että olisi onnellinen. Ihminen pyrkii olemaan onnellinen sillä taustalla ja niillä eväillä, mitkä on omaan elämäänsä saanut. Jos tämä on meidän pyrkimyksemme elämässä, niin olemme älypuhelimissa aika kaukana onnellisuuden syvällisestä kokemuksesta.

Onnea voi myös opetella. Puhelimen näytön parista voi palata oman itsen seuraan ja kokeilla, miltä omassa itsessä oleminen tuntuu.

– Jokainen voisi opetella, kuinka olla tekemättä mitään. Kokeilla, miltä tuntuu vain olla hetki, vaikka ensin kaksi minuuttia, sitten viisi, kymmenen. Miltä se tuntuu? Sieltä se tasapaino lähtee: on hetkiä, jolloin ei ole mitään ja ei ole velvollisuutta mihinkään.

Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi

Lue myös:

Ericsson ennustaa rajua kasvua älypuhelinkäytölle