– Jos lähdet vasemmalle, sieltä löytyy pehmoleluja, fantasiahahmoja, pikkuautoja... Ja Legoja. Jos lähdet oikealle, sieltä löytyy pehmoleluja, fantasiahahmoja, pikkuautoja. Ja lisää Legoja.
Georg Porokara opastaa teollisuushallissa kuin vanha velho aarteidensa keskellä. Hän ohjaa asiakkaat oikeille käytäville ja sinne asiakkaat katoavat, sillä käytävät ovat kapeita polkuja ja joka puolella on tavaraa parin metrin korkeuteen. Tavaraa on valtavasti, mutta ylitse muiden ovat Legot.
– Katsos näitä, aitoja 60-luvun Lego-renkaita, sanoo Porokara ja avaa yhden lukemattomista vetolaatikoista.
Renkaat ja vanteet ovat säntillisessä järjestyksessä.
– Ja tässä on vähän uudempia Lego-akseleita, niissä on jo jousitus, katso, sanoo Porokara ja esittelee innostuneena minimaalisen iskunvaimentimen toimintaa.
Kosto serkulle
Porokara on pyörittänyt osto- ja myyntiliikettään Helsingin Malmilla jo parikymmentä vuotta, mutta myynti on ollut hiljaista viime vuosina.
– Aikaisemmin minulla oli paljon huonekaluja, mutta nykyään ihmiset myyvät netin kautta tavaroita toisilleen. Niinpä minulle on jäänyt aikaa keskittyä Legoihin.
– Serkulla oli aikoinaan Legoja, minulla ei. Joka sunnuntai hän tuli meille Lego-laukkunsa kanssa leikkimään. Ja kun leikit oli leikitty, Legot katosivat takaisin laukkuun. Siitä jäi trauma ja tämä on nyt vähän niin kuin minun kostoni, naureskelee Porokara.
– Ei tämä ole maan suurin Lego-kokoelma, mutta niin suuri, että riittää minulle ja kaiken lisäksi se kasvaa itsekseen koko ajan.