Entinen keihäänheittäjä, mutta erityisesti valmentajana meritoitunut Leo Pusa muistelee heittäjäuransa käännekohtaa Pasi Reinin kirjoittamassa kirjassa Kaaret ja tarinat, keihäsmestarit Nevalasta Ruuskaseen. Teoksen on kustantanut Docendo Oy.
Münchenin olympiavuonna 1972 Leo Pusa oli kohentanut oman ennätyksensä lukemiin 82,48. Matkansa olympialaisiin Sievissä syntynyt Pusa varmisti vasta Ruotsi-ottelun kolmannella sijallaan. Itse kisoista heittäjälle ei jäänyt kuitenkaan mitään käteen. Arvokisaensikertalainen karsiutui loppukilpailusta ilman tulosta.
- München oli mulle henkisesti kova mälli, Leo Pusa muistelee.
Kirjan mukaan Pusa unohdettiin yksin Münchenin verryttelykentälle. Kaikki valmentajat olivat lähteneet seuraamaan ensimmäisessä karsintaryhmässä heittäneitä Hannu Siitosta ja Jorma Kinnusta.
- Näin verryttelykentällä keihäät, otin yhden, mutten tiennyt missä sen kanssa verrytellään ja harjoitellaan. En tiennyt, missä kokoonnutaan, Pusa kertoo.
- Se oli sellainen opetus, että päätin omalla valmentajaurallani, etteivät minun urheilijani jää koskaan yksin. Ei koskaan niin, etten minä ole tukena.
Raskaan henkisen iskun jälkeen Pusa yritti vielä pitkään paluuta huipulle. Lopulta ura tuli päätepisteeseensä vuonna 1977, kun lippumies näytti punaista Pusan 80 metrin heiton jälkeen. Kirjan mukaan Laitilassa heitetyssä kisassa keihäs oli tullut kärki edellä maahan, mutta ei ollut jäänyt pystyyn.
- Mittamies seisoi Seppo Hovisen heiton jäljiltä 90 metrin paikkeilla. Ei viitsinyt kävellä sieltä mittaamaan. Laitoin keihäät pussiin, ja heittoura oli siinä, Pusa toteaa.