Suomen viimeisimmästä keihäänheiton miesten olympiavoitosta tulee tänä vuonna kuluneeksi 33 vuotta. 25. syyskuuta vuonna 1988 jalkavaivoista kärsinyt Tapio Korjus kiskaisi viimeisellä heitollaan ohi Jan Zeleznyn ja lähti villille kunniakierrokselle. Ensi viikolla 60 vuotta täyttävä Korjus kertoo, miten viimeisestä heitosta kehittyi lapsuudesta lähtien hänen iskunpaikkansa.
Korjuksen tie olympiavoittajaksi oli kivulias. Reiden lähentäjälihaksen repeämästä jo ennen olympialaisia kärsinyt heittäjä onnistui ensimmäisellä finaaliheitollaan, mutta toisella heitolla jalkaan vihlaisi pahasti.
Korjus kertoo olleensa jo jättämässä kilpailua kesken, mutta tuleva maailmanmestari Kimmo Kinnunen ei tätä hyväksynyt.
– Kimmo sanoi, että "eikö me aamulla sovittu, että niin kauan heitetään kuin kävellään. Minun mielestäni kävelit sieltä vielä tänne".
Jäätä jalkaansa saanut Korjus jätti kaksi hettoa väliin ja makoili keihäspaikan vieressä olleessa moukarihäkissä seuraamassa muiden tekemistä. Zelezny ja Seppo Räty kiilasivat tuloslistalla Korjuksen edelle, ja tämä päätti lähteä viidennellä kierroksella kokeilemaan.
– Se oli niin sanottu hakuheitto johonkin 75 metriin. Mutta kun ei sattunut siinä heitossa pahemmin, päätin antaa viimeisellä palaa niin paljon kuin ikinä mahdollista. Ajattelin, ettei ole mitään hävittävää. Oli kisan viimeinen heitto ja kesän viimeinen heitto.
Korjuksen viimeinen kantoi lukemiin 84,28. Eroa Zeleznyyn tuli lopulta 16 senttiä. Räty oli kolmas metrin ja kaksi senttiä Korjuksesta. Korjusta finaalissa tsempannut Kinnunen oli kymmenes.
Korjus lähti viimeisen heittonsa tuloksen selvittyä villisti tuulettaen nurmikentälle.