Verikreivittären legenda elää: Erzsébet Báthoryn uskotaan murhanneen yli 600 naista – sitoi uhriensa suut ja kylpi heidän veressään

Vuonna 1560 aatelisperheeseen syntynyt unkarilainen Erzsébet Báthory sai aikansa lapseksi hyvän koulutuksen sekä mahdollisuuden opetella monia eri kieliä. Nainen oppi unkarin lisäksi puhumaan latinaa, slovakiaa, saksaa sekä kreikkaa.

Tämän lisäksi nainen opiskeli ahkerasti myös muita tieteitä kuten biologiaa, kasvitiedettä, tähtitiedettä ja uskontoa.

Myöhemmin kreivittären aviomies taisteli pitkään turkkilaista Ottomaanien valtakuntaa vastaan, joten Báthoryn tehtävänä oli huolehtia kahden merkittävän suvun omaisuudesta.

Intohimo vereen ja kiduttamiseen

Hyvän koulutuksen saaneella naisella huhutaan kuitenkin olleen pimeä puolensa, joka paljastui vuosien saatossa.

Tarinoiden mukaan Báthory piti verta ikään kuin nuoruuden eliksiirinä, ja hänellä oli tapana piestä ja kiduttaa alaisiaan, nuoria tyttöjä ja naisia.

Hänen uskotaan polttaneen kuumalla raudalla tyttöjen sukuelimiä, työntäneen neuloja heidän kynsien alle sekä kaataneen vettä alastomien tyttöjen niskaan katsoen samalla heidän jäätyvän hengiltä pakkasessa. 

Kertomusten mukaan uhreilta olisi ommeltu suut umpeen ja heidän päälleen olisi kaadettu hunajaa, jotta hyönteiset ja muut eläimet söisivät heidät hengiltä. Kreivittären kerrotaan myös kylpeneen uhriensa veressä. 

Kreivi määrättiin tutkimaan kreivittären toimia

Järkyttävät teot alkoivat paljastua, kun huhut tyttöjen katoamisista kiersivät Unkarissa.

Kreivitär oli kajonnut vuonna 1609 perustamansa "hovietikettikoulun" aatelisiin tyttöihin, jotka oli tuotu linnaan oppimaan linnakulttuurin tapoja. Aatelistyttöjä alkoi kadota mystisesti, ja huhut kiirivät lopulta kuninkaan korviin.

Kreivittären toimia alettiin seurata tosissaan.

Kuningas Matias II:n korkea-arvoinen kreivi György Thurzó määrättiin tutkimaan kreivitärtä.

Kreivittären linnasta kerrotaan löytyneen kolme naista, joista yksi oli kuollut. Kaksi muuta kitui henkihieverissä. Toista oli pahoinpidelty vakavasti.

Samalla linnasta löydettiin kidutuskammio, jossa oli joidenkin kertomusten mukaan ollut parhaillaan yksi nainen kidutettavana.

Thurzó vangitsi kreivittären sekä useita hänen palvelijoitaan.

Avustajia tuomittiin kuolemaan, Báthory itse selvisi elinkautisella

Tammikuussa 1611 alkoivat oikeudenkäynnit, jossa kuultiin useita todistajia. Todistajanlausuntoja kerättiin vuoden 1610 aikana useita satoja.

Kuolemaan tuomittiin useita murhissa avustaneita palvelijoita, mutta ei itse Báthorya. Kreivitärtä suojasi tällöin hänen aatelinen taustansa – olihan hänen sotasankarina toimineen miehensä tehnyt suuria tekoja Unkarin hyväksi.

Oikeudenkäynneissä päädyttiin lopulta tuomitsemaan Báthory elinkautiseen vankeuteen. Vankilaksi kelpasi hänen oman linnansa pieni tornihuone, jonka ovi ja ikkunat muurattiin umpeen.

Erzsébet Báthory ei tunnustanut koskaan tekemiään rikoksia. Kreivitär kuoli elokuussa 1614.

Kreivittären tarina on mielenkiintoinen, mutta ei yksiselitteinen. Nimittäin joidenkin näkemysten mukaan Bathory olisi kuitenkin ollut syytön, ja joutunut itse poliittisten salaliittojen kohteeksi.

Vaikka legenda elää yhä, totuutta emme tule koskaan tietämään. 

Tekstissä on käytetty lähteenä tietokirjailija Petri Pietiläisen kirjaa Murha joka ei ollut rikos – Historiaa isku iskulta (Docendo, 2019).