Ranskassa eli 1400-luvulla sarjamurhaaja nimeltä Gilles de Rais (1404-1440), joka tunnetaan myös nimellä Ritari Siniparta.
Tietokirjailija Petri Pietiläinen kuvaa kirjassa Murha joka ei ollut rikos, kuinka paroni putosi korkea-arvoisesta asemasta sarjamurhaajaksi.
De Rais oli ollut juhlittu sotasankari ja kuului yhteen Ranskan rikkaimmista suvuista. Myöhemmin hän kuitenkin menetti Ranskan kuninkaan suosion.
Lue myös: Kaikkien aikojen sarjamurhaaja muistelee uhrejaan hyytävillä videoilla – 93 murhaa tunnustanut Samuel Little piirsi kuvat monista, joiden kohtalo ei ole koskaan selvinnyt
Pietiläinen kirjoittaa, että rauhan aikana ja kuninkaan suosion menettäneenä paroni tylsistyi. Hän alkoi hakea seksuaalista tyydytystä hyväksikäyttämällä ja lopuksi surmaamalla tai surmauttamalla nuoria poikia. Poikien puuttuessa tyttölapsetkin kelpasivat.
De Raisin uhrit olivat monesti köyhien perheiden poikalapsia, jotka oli napattu paronin linnan portille kerjäämään tulleiden lasten joukosta. Monet heistä olivat kiertolaisia, joita kukaan ei edes kaivannut.
Uhrit oli valikoitu kauniin ulkomuotonsa vuoksi.
Lasten häviäminen ei herättänyt huomiota
Hämmästyttävää tapauksissa on se, että pienten lasten häviäminen ei herättänyt paikallisissa suurta huomiota.
1400-luvun köyhyydestä kärsivässä Ranskassa oli tyypillistä, että lapsia hävisi esimerkiksi karkaamalla kodeistaan. Perheidensä elättämiseksi kamppailevat vanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksaneet nostaa katoamisista meteliä.
Pietiläisen mukaan lapsikerjäläiset olivat tuohon aikaan yleinen näky Ranskan maaseudulla ja helppoa saalista sarjamurhaajalle. Sarjamurhaajia tutkineena Pietiläinen kiinnittääkin huomiota siihen, että uhrien helppo saatavuus on yksi keskeinen tekijä murhaajauran muodostumisessa.
