Venla Korhosta kiusattiin koko alakoulun ajan, ja piina jatkui yläkoulussakin. Nyt, 21-vuotiaana, Korhonen ihmettelee yhä, miksi aikuiset eivät auttaneet.
Koulussa oli ihan kamalaa, tiivistää Korhonen kokemuksensa kiusaamisesta.
– Aluksi se ei tuntunut vakavalta, koska minulla oli kavereita, sain tukea.
Järjellistä syytä kiusaamisen alkamiseksi on vaikea löytää. Kiusaajat puuttuivat Korhosen mukaan hänen kasvissyöntiinsä ja siihen, että hän itki herkästi.
Kuudennen alussa tilanne vaikeutui. Korhonen suljettiin yhteisön ulkopuolelle.
– Minut suljettiin kokonaan ulos luokastamme ja kaveriporukasta. Minua ei enää katsottu, minulle ei puhuttu, minun parina ei suostuttu olemaan. Kun kysyin neuvoa opettajalta, opettaja vastasi, että hän ei voi tehdä mitään sille, että minulla ei ole kavereita.
"Koulussa oli ihan kamalaa"
Kyse ei ollut siitä, etteikö kavereita, pitkäaikaisiakin, olisi ollut, vaan siitä, että he kääntyivät Korhosta vastaan.