Kremlin viestien kohteena voi usein olla samalla sekä kotimainen että ulkomainen yleisö, kertoo tutkijatohtori Teemu Oivo.
Venäjän valtiollisen informaatiovaikuttamisen päälinjat eivät ole suuresti muuttuneet Ukrainan tilanteen kiristymisen myötä, arvioi Kremlin viestintää tutkinut tutkijatohtori Teemu Oivo Itä-Suomen yliopistosta.
Aggressiivinen länsi on kuitenkin viime aikoina painottunut Kremlin sanomassa.
– Venäjällä on melko kyseenalaistamaton näkemys, että Naton olemassaolon missio on heikentää Venäjää ja ehkä jopa hyökätä sen kimppuun joskus, Oivo kertoo.
Venäjän levittämää disinformaatiota ovat viime aikoina nostaneet esille esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministeriö ja Euroopan unionin East Stratcom -työryhmän lippulaivaprojekti EUvsDisinfo.
"Lännen tarinaa" pohjataan historiaan
Venäjällä länsi kuvataan salakavalana toimijana, joka masinoi levottomuuksia Venäjällä ja sen naapurimaissa.
– Suomalaisesta näkökulmasta näyttää huvittavalta jatkuva tulkinta, että protestit Venäjällä, Kazakstanissa tai Valko-Venäjällä ovat lännen masinoimia juttuja. Siinä on kuitenkin tietynlainen johdonmukaisuus "lännen tarinan" kanssa, joka toimii tiettyyn yleisöön, Oivo kertoo.
Venäjän viestinnässä saatetaan viitata vain epäsuorasti lännen vaikuttamiseen levottomuuksien synnyssä, koska se nähdään todennäköisenä ja uskottavana aiemmin kerrottujen asioiden pohjalta.
Lue myös: Britannia aikoo tarjota Natolle mittavaa määrää lisäjoukkoja, sota-aluksia ja hävittäjiä
Lännen salakavaluus perustellaan usein historialla, josta tehdään pitkälle vietyjä johtopäätöksiä esimerkiksi USA:n olemuksesta ja taipumuksista. Suosituin "ennakkotapaus" USA:n toiminnasta on Oivon mukaan Irakin sota, jonka aloittamista tukenut yhdysvaltalainen tiedustelutieto Irakin joukkotuhoaseista oli virheellistä.
– Varmasti kaikki ovat sitä mieltä, että nykypäivä on seurausta historiasta, mutta Venäjällä tehdään usein voimakkaita johtopäätöksiä, että ennen oli näin ja sen perusteella nytkin on näin.
Oivo nostaa esille myös Itä-Ukrainassa alasammutun malesialaiskoneen, jonka pudottanut Buk-ohjus kuului kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan Venäjän asevoimille.
Koneen putoamisen yhteydessä Venäjän mediakoneisto nosti kuitenkin esille tapauksia, kuten Ukrainan asevoimien alas ampuman koneen Mustallamerellä vuonna 2001 ja Yhdysvaltojen asevoimien pudottaman koneen Persianlahdella vuonna 1988.
Ensisijaisesti kohdeyleisö kotimaassa
Oivon mukaan Kremlin viestinnässä korostuu ensisijaisesti viesti kotiyleisölle. Venäjän informaatiovaikuttamisen kohdeyleisön määrittelyssä saattaa olla kuitenkin yliodotuksia, sillä viesti saattaa olla suunnattu sekä kansainvälisesti että kotiyleisölle, vaikkakin venäläisyleisö toki tunnetaan paremmin.
– Ehkä lännessä halutaan kylvää ja ruokkia epäilyksen siementä, että onko se Venäjä välttämättä niin vaarallinen ja uhkaava kuin mitä pelätään. Se on melko sama viesti sitten kotiyleisölle.
Länsimaisten medioiden vastapainona Venäjällä toimivat valtion uutistoimisto Sputnik ja uutiskanava RT. Sputnikin ja RT:n haastateltavat ovat Oivon mukaan laaja ja hajanainen porukka, mutta erittäin voimakkaana yhdistävänä tekijänä on usein Yhdysvaltojen vastaisuus. Aggressiivinen Nato ja uhkaava länsi eivät länsiyleisölle uppoa kuitenkaan yhtä hyvin.
– Mutta kansainvälisesti on esimerkiksi ihmisiä Lähi-idässä, joita Naton mahdollinen hyökkäys saattaa hyvinkin puhutella.
Naton uhkaa vastaan voi toimia myös ennalta
Oivon mukaan Naton uhkaan pohjautuu Venäjän viestinnässä myös ajatus, että Natoa vastaan voi joskus olla järkevää toimia sotilaallisesti myös ennakoivasti.
Sotaharjoitukset ja armeijan läsnäolo mediassa ovat pitkään näyttäytyneet Venäjällä normaalimpina ja positiivisempina asioina kuin lännessä ajatellaan. Kun Ukrainan rajan läheisyydessä harjoitellaan, painotuksena on se, että joukot harjoittelevat Venäjän sisällä.
– Sillä ulottuvuudella käsitellään joukkojen siirtämistä Ukrainan rajoille, samoin kuin Venäjän joukkojen harjoituksia Valko-Venäjän sisällä.
Lue myös: Lukashenka sanoo Valko-Venäjän liittyvän sotaan, jos Venäjän kimppuun hyökätään
Venäjällä on hyvin voimakas käsitys siitä, ettei se ole koskaan hyökännyt mihinkään.
Venäjällä maalattiin esimerkiksi Georgian sodassa kuvaa puolustussodasta, jossa Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa lähdettiin puolustamaan vieraan valtion hyökkäykseltä. Tämä toimisi Oivon mukaan mahdollisesti myös Venäjän perusteluna, jos sotilaallista voimaa käytettäisiin Ukrainassa.
Kenelle Venäjä haluaa puhua?
Venäjän viestinnässä korostuu myös tietynlaisen suvereniteetin tunnistaminen.
Oivon mukaan tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kommentoi USA:n ja Naton vastauksia Venäjän turvallisuusvaatimuksiin.
– Lavrov oli jossakin määrin tyytyväisempi USA:n kuin Naton vastauksiin, mikä kertoo myös siitä, kenen kanssa he mieluummin neuvottelevat, Oivo arvioi.
Lue myös: Lavrov: Venäjän tärkeintä kysymystä ei käsitelty Yhdysvaltain vastauksessa
Oivon mukaan Venäjä neuvottelee ennemmin yksittäisen valtion kuin Naton tai EU:n kaltaisen liittouman kanssa.
– Sitä arvostetaan erittäin paljon, jos neuvottelukumppanilla on oma päätösvalta. Jos päätösvalta on jaettu neuvottelupöydän vastapuolella, voidaan nähdä, että on luovuttu jossain määrin suvereniteetista, jota sitten vähätellään, Oivo arvioi.
Ukrainan historiaa kyseenalaistetaan
Suvereniteettikysymykseen linkittyy myös Ukrainan asema. Venäjän viestinnän vahvana pohjavireenä on Ukrainan valtion kyseenalaistaminen, millä pystyttiin perustelemaan esimerkiksi Krimin valtausta.
Ukrainan nykyhallintoa pyritään Venäjän valtionviestimissä epäinhimillistämään fasistiseksi ja lännen talutusnuorassa kulkevaksi. Tavallisia ukrainalaisia ei Oivon mukaan pyritä kuitenkaan demonisoimaan.
– Ukraina on tunteiden paikka Venäjällä. Haluttaisiin, että venäläiset ja ukrainalaiset olisivat hyvää pataa ja samaa porukkaa.
Venäjän ja Ukrainan yhteen kietoutunut historia aiheuttaa myös tulkintaeroja.
Historiankirjoituksen kiistakapula Ukrainasta ulottuu keskiajalle Kiovan Venäjän valtakuntaan asti, joka on pohjana sekä Ukrainan että Venäjän kansallisen historian tarinassa.
Venäjän kansallisessa historiankirjoituksessa Ukrainan synty ajoitetaan usein vasta 1900-luvun alkuun, jolloin Leninin sanotaan perustaneen Ukrainan.
Lue myös: Naton pääsihteeri näkee todellisen riskin, että Venäjä aloittaa sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaan – Nato on vahvistanut puolustustaan Itä-Euroopassa
Ukraina älähti: "Ulkomailla on tunne, että täällä on sota käynnissä – ei pidä paikkansa"
3:31