Varusmiehet tilasivat pitsaa ja limua kasarmille – syntyi hämmentävä juridinen sotku, jota ryhtyi selvittelemään myös apulaisoikeusasiamies

Alikersantit tilasivat kasarmilla ollessaan pitsaa tämän vuoden toukokuussa. Meneillään oli harjoitus ja voimassa oli käsky, jonka mukaan ruokailut hoidettiin harjoituksen aikana taistelumuonin. 

Alikersantit olivat kasarmilla, sillä heille oli määrätty palvelushelpotusta. Heidän palvelustoverinsa olivat puolestaan tapahtumahetkellä maastossa.

Kun alikersantit noutivat pitsojaan kasarmin pääportilta, vääpelinä toiminut ylirajavartija puuttui peliin. Vääpeli ilmoitti varusmiehille heidän syyllistyneen palvelusrikkomukseen, sillä nämä olivat poistuneet luvattomasti komppaniasta.

Ylirajavartija ohjeisti varusmiehiä jättämään pitsat ja limut päivystäjän pöydälle, koska he muuten rikkoisivat komppanian sisäjärjestysohjetta.

Ylirajavartija käski varusmiehiä kirjoittamaan myös kirjallisen selvityksen siitä, mitä he olivat tehneet.

Esitutkinta käynnistyi

Ylirajavartija ilmoitti tapahtuneesta välittömästi harjoituksen johtajalle ja komppanian varapäällikölle.

Erikoisrajajääkärikomppanian päällikön tehtävissä toiminut kapteeni oli saatuaan ylirajavartijalta tiedon tapahtuneesta käskenyt käynnistää asiassa esitutkinnan, koska varusmiesten epäiltiin syyllistyneen palvelusrikokseen.

Ylirajavartija puolestaan ohjeisti varusmiehiä hävittämään pitsat ja juomat komppanian tiloista. Varusmiehet veivät ruoat roskakatokseen, josta ylirajavartija kävi ne myöhemmin keräämässä talteen ulkovarastoon.

Ylirajavartija luovutti pitsat takaisin varusmiehille kolme päivää myöhemmin sotaharjoituksen päätyttyä. Pitsat olivat olleet edelleen pakkauksissaan ja syömäkelpoisia

Asiasta laadittiin jokaisen varusmiehen osalta esitutkinta, heidän epäiltiin syyllistyneen lievään palvelusrikokseen. Kapteeni määräsi jokaiselle varusmiehelle rangaistuksena ylimääräistä palvelusta.

Selvitys rikkoi keskeistä oikeusvaltion periaatetta

Kun asiaa selviteltiin, myös apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen kiinnostui asiasta. Hän otti tapauksen arvioitavakseen, sillä hänen arvionsa mukaan kuviolla oli merkitystä varusmiesten kohtelun ja oikeusturvan kannalta.

Hän kiinnitti selvityksessään huomiota muun muassa siihen, että varusmiehet oli komennettu tekemään itse kirjallinen selvitys tapahtuneesta.

Koska varusmiesten toiminta oli selvästi esitutkinnan arvoinen tilanne, apulaisoikeusasiamies pitää ongelmallisena sitä, että kirjallista selvitystä pyydettiin varusmiehiltä itseltään.

Pyyntö oli ongelmallinen, sillä Suomen laissa on itsekriminointisuoja. Varusmiesten ei tarvitse edesauttaa oman syyllisyytensä selvittämistä – tai edes pysyä totuudessa, mikäli heiltä asiasta tiedustellaan.

Varusmiesten kirjoittamat kirjalliset selvitykset hävitettiinkin myöhemmin.

– Varusmiehet ovat kuulemisensa aikana olleet muodollisestikin syylliseksi epäillyn asemassa eikä heillä ole ollut velvollisuutta myötävaikuttaa sen rikoksen selvittämiseen, josta heitä epäiltiin, apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen kirjoittaa ratkaisussaan.

Koska selvityksiä ei käytetty varusmiehiä vastaan, apulaisoikeusasiamies ei näe aihetta muihin toimiin kuin kehottaa ylirajavartijaa vastaisuudessa huomioimaan itsekriminointisuojan.

– Korostan, että esitutkinta ja asian sotilaallisiin käskyvaltasuhteisiin perustuva käsittely tulee pitää erillään.

Pitsoista annettiin sekavia ohjeita

Apulaisoikeusasiamies tutki myös huolellisesti pitsoista annettuja ristiriitaisia ohjeita sekä ruokien ottamista pois varusmiehiltä ylipäätään.

Raja- ja merivartiokoulun lausunnossa todetaan, että esitutkinnan yhteydessä haltuun otettuja pitsoja ei ollut takavarikoitu, vaan pitsat oli otettu haltuun mahdollista takavarikkoa varten.

Pitsat oli palautettu varusmiehille viipymättä, kun oli selvää, että pitsojen takavarikointiin ei olisi tarvetta eikä edellytyksiä.

– Yksikköupseerin (ylirajavartija) kehotukseen hävittää pitsat liittynee olosuhteista johtuva väärinymmärrys, jonka johdosta varusmiehet ovat kokeneet kehotuksen lähes käskyksi viedä pitsat roskiin.

Raja- ja merivartiokoulun näkemyksen mukaan varusmiehiä olisi voinut ohjeistaa täsmällisemmin siitä, mitä pitsoille olisi pitänyt tehdä. Se, että ylirajavartija kävi myöhemmin hakemassa pitsat talteen roskalaatikosta ilmentää olosuhteiden ja annettujen ohjeiden sekavuutta.

– Ylirajavartijan voidaan katsoa omalla toiminnallaan korjanneen antamansa ohjeistuksen seurauksia. Varusmiehet eivät lopun perin kärsineet juurikaan aineellista vahinkoa, sillä he saivat pitsansa takaisin syömäkelpoisina, koulun selvityksessä on kerrottu.

Pitsat olisi voinut pitää jääkaapissa, totesi kapteenikin

Päällikkönä toiminut kapteeni toteaa selvityksessään, että koska harjoitus oli päättymässä, hän ei pitänyt ongelmallisena, että pitsat pidettäisiin yksikössä jääkaapissa ja annettaisiin syötäväksi, kun se ei enää rikkoisi sisäjärjestysohjetta.

Alikersanttien tilaamat limut sen sijaan pysyivät näiden hallussa koko ajan. 

Apulaisoikeusasiamiehen näkemyksen mukaan pitsat oli otettu pois, jotta kenttämuonasta annettua määräystä ei olisi rikottu.

– Vaikka varusmiesten luvatta hankkimien elintarvikkeiden takavarikoiminen olisi sinänsä saattanutkin tulla kyseeseen näyttönä heitä koskevien määräysten vastaisesta toiminnasta, en näe pakkokeinojen käyttöä ohjaavan suhteellisuusperiaatteen valossa perustetta takavarikolle rikoksen selvittämisen kannalta ja toisaalta myöskään elintarvikkeiden ilmeisen pilaantumisvaaran johdosta.

Apulaisoikeusasiamies pui myös pitkällisesti pitsojen kohtaloon sovellettavaa lainsäädäntöä:

– Johtopäätökseni on, että asiassa olisi mielestäni tullut selvästi ratkaista, onko kyseessä ollut sellainen esine tai muu vastaava, joka haltuunoton jälkeen olisi ollut tarpeen takavarikoida, minkä jälkeen takavarikosta olisi tullut laatia pakkokeinolain 7 luvun 12 §:n 1 momentin mukainen pöytäkirja ja antaa saman säännöksen 2 momentin mukainen todistus sille, jonka hallussa esine oli ollut. Pakkokeinon kohteen suostumuskaan – sikäli kuin sille voidaan antaa oikeudellista merkitystä – ei oikeuta sivuuttamaan näitä säännöksiä. Sinänsä varusmiesten suostumukselle omatoimisesti hävittää hankkimansa elintarvikkeet ei voida näissä olosuhteissa antaa merkitystä, koska mielestäni olosuhteet kerrotussa tilanteessa ovat olleet sellaiset, etteivät varusmiehet ole voineet ymmärtää, että heille olisi ollut mahdollisuus kieltäytyä omaisuutensa hävittämisestä.

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta uutisoi ensin Etelä-Saimaa.