Päiväkodissa työskentelevät kohtaavat monenlaisia vanhempia. Kysyimme kahdelta varhaiskasvatuksen opettajalta, mitkä asiat vanhempien tai huoltajien puheessa mahdollisesti saattavat joskus särähtää korvaan.
Päiväkodissa eskarin opettajina työskentelevät Kristiina Turkki ja Emil Nikander kertovat, että silloin tällöin vanhemmilla ilmenee taipumusta täditellä tai seditellä. Se ei varsinaisesti ärsytä, mutta siihen tulee kiinnittäneeksi huomiota.
– "Menepä tuon päiväkodin sedän tai tädin luo." Se on sellainen, mikä ehkä hieman särähtää korvaan, Nikander sanoo.
Nikander ja Turkki muistuttavat, että päiväkodissa työskentelee alan ammattilaisia, niin varhaiskasvatuksen opettajia kuin lastenhoitajiakin. Sana "ope" ei välttämättä kuvaa sekään kaikkia aikuisia ryhmässä.
Lue myös: Tämän ikäisellä lapsella ei pitäisi olla ollenkaan ruutuaikaa, sanoo tutkimus
Käytä mieluiten etunimeä
Opettajat suosittelevat vanhempia puhuttelemaan päiväkodin aikuisia etunimellä. Se on parempi kuin jopa hieman alentavalta tuntuva tädittely tai sedittely.
– Tuntuu, että siinä vähätellään omaa ammattitaitoa, että ne ovat vain niitä jotain tätejä ja setiä, jotka hoitava lapsia siellä "lapsiparkissa". Me olemme kuitenkin ihan ammattilaisia, jotka tekevät tärkeää pedagogista työtä.
Puhekielessä yleistä
Nikander ja Turkki eivät halua syytellä ketään termien käytöstä ja painottavat, että asiana sanan "päiväkodin täti tai setä" käyttäminen ei ole mikään vakava juttu eikä heitä turhauta, jos sana "täti" tai "setä" vanhemman suusta lipsahtaa. He ilahtuvat, jos asiaan kiinnittää huomiota.
Turkki miettii, että on toki ymmärrettävää, että puhekielessä sedittelyä tai tädittelyä helposti tapahtuu. Puhutaanhan usein myös neuvolan tädistä tai kirjaston tädistä.
Hän yrittää itsekin skarpata tässä ja käyttää esimerkiksi termiä terveydenhoitaja tai kirjastovirkailija.
– Ehkä setä tai täti on vain niin helppo, hän miettii.
Lue myös: Oletko kokeillut tarjota tätä ruokaa lapsellesi? Huippukokki Henri Alénilta yllättävä vinkki vanhemmille
Päiväkoti perustuu ryhmätoimintaan
On myös toinen asia, joka ei sekään varsinaisesti ärsytä tai turhauta, mutta johon Turkki ja Nikander toivoisivat vanhempien kiinnittävän enemmän huomiota.
He pohtivat, että vanhemmat eivät ihan aina näytä oikein muistavan, että päiväkotiryhmässä pitää ottaa huomioon kaikki lapset ja tehtävä joskus kompromisseja.
– Välillä tuntuu unohtuvan, että tämä on ryhmätoimintaa. Totta kai otamme yksittäisten lasten tarpeet huomioon toiminnassamme, mutta emme voi täysin yksilöllisesti räätälöidä jokaisen lapsen mukaan kaikkea toimintaa, koska ryhmässä on monta lasta, Nikander miettii.
Päiväkodissa on tietyt tutkittuun pedagogiikkaan ja kehityspsykologiaan perustuvat toimintatavat, joiden mukaan mennään. Kristiina pohtii, että joskus lapset saattavat yllättyä siitä, että päiväkodissa on eri pelisäännöt kuin kotona.
– Jokaisella perheellä on oma vuorovaikutuskulttuurinsa, johon emme tietenkään vaikuta.
– Voi olla, että joskus joutuu sanomaan lapselle että, joo, te toimitte kotona eri tavalla, mutta täällä on tällaiset säännöt.
Vanhempien auktoriteetti joskus hukassa
Turkki ja Nikander ovat huomanneet myös sellaisen ilmiön, että joskus lapset kuuntelevat paremmin heitä kuin omia vanhempiaan. Tähän he toivoisivat vanhempien kiinnittävän huomiota.
Turkki kertoo, että joskus on käynyt niin, että lapsi ei ole vanhemman käskystä laittanut kaulaliinaa pakkassäällä. Sitten vanhemmat ovat tuoneet kaulaliinan päiväkodin työntekijälle ja sanoneet, että lapsi uskoo vasta, kun vaikkapa eskarin opettaja niin ohjeistaa.
– Ehkä vanhemmat eivät uskalla laittaa sellaisia selkeitä rajoja lapsille, hän miettii.
– Tietenkään ei voi yleistää, tämä on yksilöllinen asia eikä koske tietenkään kaikkia vanhempia.
Katso myös video: Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit yleistyneet Suomessa
5:46