Alaikäisten rikoskierteiden katkaisemiseksi ja vankilan välttämiseksi tarkoitettu nuorisorangaistus on kovin vähän käytetty. Rikospaikka tapasi entisen nuorisorikollisen, joka kokee, että vankila ei ollut hänelle tarkoituksenmukaisin rangaistus.
– Paha oloni lähti kotoa ja sitten alkoi heijastella kouluun mentäessä. Aloin varastelemaan aika pienenä, kertoo Joonas Mäkinen lapsuudestaan.
Mäkinen kasvoi perheessä, jossa isä oli usein vankilassa. Poika haki isältään hyväksyntää.
– Sitten aloin saamaan isän huomiota. Meillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde – päihteet. Sitten olinkin jo ihan hyvä tyyppi. Ruvettiin ryyppäämään yhdessä.

Lapsuus vaihtui nuoruudeksi, päihteet kovenivat, samoin rikokset. Kuvaan tuli väkivalta.
– Omatunto kolkutti aika usein, mutta käytin huumeita, niin ei tarvinnut tuntea mitään. Pystyin pienestä asti turruttamaan päihteillä tunteet ja pahan olon.
"Vankila ei ole ollut mulle oikea paikka"
Polkupyörävarkaus vei lopulta Mäkisen vankilaan. Kiven sisältä hän löysi uusia rikoskumppaneita.
– Siitä lähtien tasaisesti kolmeenkymppiseen asti vietin enemmän tai vähemmän aikaa vankilassa.
Mäkisen mukaan vankila ei ollut hänelle oikea paikka.
– Jos mut olisi haluttu yhteiskuntakelpoiseksi aikaisemmin, niin silloin se ei ollut mulle oikea paikka.
