Vanhemmat tekivät salapoliisityötä morfiinihoitajan paljastamiseksi: ”Olisiko hän tehnyt sitä niin kauan että lapsi olisi kuollut?”

– Hän kyseli, minne menemme ja milloin tulemme ja tuntui jotenkin yli-innokkaalta lapsemme hoidon suhteen. Tämä oli selkeä ero muihin hoitoringin hoitajiin nähden, kertoi äiti.

Isä kiinnitti huomiota outoon käyttäytymiseen.

– Ihmettelin, miksi vessassa käynti oli jatkuvaa. Se oli tavattoman tiheää ja muistan jopa ajatelleeni, pystyykö hän tämän takia hoitamaan kunnolla lastamme, muistelee isä.

Lapsen tila huononi vanhempien mukaan melko pian uuden hoitajan aloitettua työt.

– Lapsen tila oli ollut hyvin vakaa ja lääkitys oli saatu kohdilleen siinä mielessä, että lapsi oli hyvin rauhallinen ja kivuttoman oloinen. Hän nukkui myös hyvin. Tämä muuttui aika nopeasti ja mietin pitkään, mikä oli pielessä, kertoo äiti.

Lapsen kivut pahenivat ja kouristukset lisääntyivät, hengitys oli raskasta ja vaikeaa.

– Morfiini oli auttanut myös hengitykseen, nyt se muuttui todella raskaaksi ja vaikeaksi. Muistan keskustelleeni hoitajan kanssa siitä, mistä ihmeestä tämä voi johtua. Hän kehotti lisäämään morfiiniannostusta ja nyt vasta ymmärrän miksi, sanoi äiti.

Valvotut yöt herättivät

Vanhemmat pääsivät hoitajan jäljille huonojen öiden jälkeen. Normaalisti hyvin toimineet vahvat unilääkkeet eivät enää tuoneetkaan unta lapselle.

– Lapsi oli hereillä koko yön silmät auki. Seuraavana yönä annoimme itse unilääkkeet ja huomasimme, että lääke ei liukene veteen samaan tapaan kuin aiemmin, muistelee äiti.

Isä googlasi unilääkkeiden nimet ja huomasi, että ne ovat huumausaineen tapaisia lääkkeitä.

– Silloin aloimme miettiä, voisiko joku varastaa lapsemme lääkkeet, kertoo isä.

Vanhemmat tutkivat myös kaapissa olevia lääkeruiskuja. Siellä oli kerrallaan viikon morfiiniannokset ruiskuissa, eli 49 ruiskua. Isä oli hoitajan kehotuksesta kerran aiemmin maistanut morfiinia ymmärtääkseen, miksi se piti lapsen pienempänä ollessa sekoittaa omenasoseeseen.

– Tiesin että sen piti olla kirpeää. Nyt se ei maistunut millekään, kertoo isä.

Vanhemmat rupesivat virittelemään ansaa saadakseen hoitajan kiinni. He tiesivät epäillä uusinta hoitajaa, koska lapsen oireet pahenivat hänen tulonsa myötä.

– Otimme ylös ruiskujen numerot ja tyhjensimme roskikset. Roskiksessa olleiden ruiskujen perusteella saimme todisteet ja otimme yhteyttä poliisiin, kertoo isä.

Oikeudessa jäi epäselväksi se, kuinka kauan ja kuinka paljon hoitaja ennätti varastaa lääkkeitä. Vanhemmat pitävät tärkeänä sitä, että se jäi parin kuukauden jaksoon ja lapsi pelastui.

– Olisiko hän tehnyt sitä niin kauan, että lapsi olisi kuollut? kysyi äiti.