4-vuotiaan toistuvat raiskaukset järkyttivät Suomea – Äiti MTV:lle ”Luotin mieheen täysin"

TÄSTÄ ON KYSE

Vuonna 1974 syntynyt mies tuomittiin Vantaan käräjäoikeudessa viime viikolla kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen.

Oikeus katsoi hänen syyllistyneen ystävänsä tyttären törkeään seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeisiin raiskauksiin. 

Tyttö oli rikosten aikaan 3–6-vuotias. Ensimmäinen raiskaus tapahtui, kun tyttö oli vain nelivuotias.

Rikoksesta tuomitulla oli hiv-tartunta, josta hän tiesi. Toistaiseksi uhrin verinäytteet ovat olleet puhtaat, eli tauti ei näytä tarttuneen häneen.

Mies myönsi oikeudessa suuren osan syytteistä, mutta kiisti yhdynnät useissa syytekohdissa.

Sitä oikeuden viralliset asiakirjat eivät kertoneet, että tapauksen taustalta löytyy vuosia kestänyt ystävyys ja pahimmalla mahdollisella tavalla rikottu luottamus.

Pienen tytön äiti kertoo nyt MTV Uutisten haastattelussa, mitä vuosien aikana oikein tapahtui. Miten perhe tunsi seksirikolliseksi paljastuneen miehen? Miksi tyttö vietti tämän kanssa aikaa?

Eikö äiti aavistanut vuosien aikana mitään? Entä miten tytär voi nyt?

Tämä hirvittävän käänteen saanut tarina alkoi useita vuosia sitten. Kaikkien jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu.

Riina oli lopulta syntynyt hätäsektiolla. Viikkoja kestäneiden helteiden päätteeksi kolmikymppinen Sanna oli tilannut ambulanssin, joka kuljetti hänet synnytyssairaalaan.

Hän oli kasvattanut ison vatsansa yksin ja dramaattisesta synnytyksestäkin piti selvitä ilman tukea. Isä oli lähtenyt yhteisestä asunnosta niihin aikoihin, kun Sanna oli huomannut olevansa raskaana.

Sairaalassa Riinan sydänäänet alkoivat heiketä ja vaihtoehdot olivat vähissä: Sanna piti kiidättää leikkaussaliin veitsen alle. Syntyi terve tyttö.

Synnytyksen yksinäisyys vaihtui synnyttäneiden vuodeosastolla kuitenkin iloksi, kun Sannalle läheiset ihmiset vierailivat katsomassa kurttuista vastasyntynyttä.

Eräänä päivänä, pian synnytyksen jälkeen, sairaalaan saapuivat myös Harri ja Antti. Pariskunta oli Sannalle tuttu koiraharrastuksen kautta ja he olivat ystävystyneet niin hyvin, että Sanna oli laittanut yhden koiransa hoitoon miehille Riinan odotusajaksi. Anttia Sanna pyysi Riinan kummisedäksi.

Vuosien vieriessä Riinasta, kummisedästä ja hänen miehestään tuli läheisiä. Riina oli pariskunnalla silloin tällöin hoidossa, sillä Sanna oli edelleen yksin tyttärensä kanssa ja tarvitsi välillä aikaa hengähtää.

Lähipiirin suruksi Harri ja Antti erosivat, kun Riina oli kolmevuotias. Miesten suhde lapseen ei kuitenkaan katkennut ja erityisesti Harri otti Riinan edelleen mielellään hoitoon.

– Harri oli iloinen, lapsirakas ja auttavainen. Hän halusi ottaa Riinan välillä hoitoon koko viikonlopuksi. Luotin häneen täydellisesti, kertoo Sanna nyt MTV Uutisten haastattelussa.

Tosiasiassa Harri oli kaikkea muuta kuin Sannan luottamuksen arvoinen, mutta se selviäisi vasta vuosia myöhemmin.

Viime kesänä Sanna ja Riina olivat kuin paita ja peppu. Vuosien kaksin olo oli tehnyt heistä yksikön, joka kulki yhdessä arjen läpi, ulkoili koirien kanssa ja kiersi koiranäyttelyitä.

Muuten reippaalle tytölle äiti oli hirvittävän tärkeä, esimerkiksi yöt Riina nukkui äidin vieressä. Siksi Sanna ei ollut äärettömän ihmeissään, kun Riina ilmoitti, ettei haluaisi lähteä Harrille hoitoon.

Se mikä äidin yllätti, oli tytön saama raivokohtaus, kun Harri tuli hakemaan tätä autollaan. Riina huusi ja tarrautui äitiinsä.

– Hän ei sanonut mitään syytä raivoamiselleen ja aiemmin hän oli tykännyt olla Harrin luona kylässä. Siksi Riina lähti Harrille hoitoon kohtauksesta huolimatta. Totta kai olen syyllistänyt itseäni ja miettinyt jälkikäteen, että olisiko minun pitänyt huomata jotain, Sanna kertoo nyt.

Viimeisen kerran Riina lähti Harrille kylään syysloman ajaksi lokakuussa, taas hirveän huudon säestämänä. Viikon aikana Sannan korviin ei kuitenkaan kantautunut tietoa ongelmista, joten hän teki töitä normaaliin tahtiin tyttären lomaillessa.

– Kun Riina tuli Harrin luota kotiin, hän oli ihan valkoinen, hiljainen ja väsyneen näköinen, aivan kuin hän ei olisi nukkunut kunnolla. Riina sanoi, että he olivat katsoneet filmejä koko viikon, Sanna kertoo.

Elämä jatkui normaalisti, paitsi että Sanna kertoi oudon jutun äidilleen ja mummilleen pari viikkoa syysloman jälkeen. Sanna hämmentyi kertomuksesta, muttei saanut selvää, mistä oli kyse.

– Hän kertoi, että "oli ollut Harrin kanssa sängyssä ilman pikkareita".  Kun yritin kysyä lisää, Riina meni ihan lukkoon, eikä suostunut sanomaan mitään muuta. Ajattelin puheen liittyneen suihkussa käymiseen.

Enää ei menisi pitkään siihen, että Sanna saisi puhelun, joka muuttaisi hänen elämänsä.

– Olin töissä, kun minulle soitettiin. Ajattelin, että onko tämä vitsi, että tällaista muka epäillään. Itkin ja tärisin. En ole koskaan kokenut sellaista shokkitilaa kropassa, Sanna kertoo poliisin soiton aiheuttamista tunteista.

Perheen maailma romahti, koska rikostutkinnassa toisella puolella Suomea oli löytynyt hirvittäviä ja laittomia kuvia. Sannan pieni tytär oli joutunut kuviin, joita oli lähetetty noin kymmenelle ihmiselle eri puolille Suomea.

Puhelun aikana Sannalle kerrottiin, että Riina oli viety esikoulusta kuultavaksi Helsinkiin. Noudon olivat tehneet sosiaalityöntekijät ja Sanna oli varma, ettei hämmentynyt tyttö suostuisi kertomaan vieraille ihmisille mitään.

Sannan omakin kuulustelu pian puhelun jälkeen meni niin sumussa, että hän pyysi sen uusimista. Sen hän muisti kuulustelusta, että rikoksista epäiltiin Harria, miestä, jonka huomaan hän oli uskonut tyttärensä.

Harri oli otettu kiinni puhelua edeltävänä päivänä torstaina ja viikonloppuna Harrin läheiset alkoivat etsiä miestä näyttävällä some-kampanjalla. Kukaan ei tiennyt, että mies oli poliisin huostassa seksuaalirikoksista epäiltynä.

– Kaikki kaverit hehkuttivat, että minne Harri on kadonnut ja minä olin samaan aikaan vihaa täynnä. Harri oli tietysti Facebook-kaverini ja seurasin viikonlopun ajan ihmisten kirjoittelua siitä, kuinka pidetty hän on. Minun teki mieli kirjoittaa jotain, mutta en tietenkään voinut, koska tutkinta oli kesken, Sanna muistelee.

Sanna yritti toipua ensishokista ystäviensä, sukulaistensa ja Riinan kummisedän Antin avulla. Riina vietti viikon verran tutussa tukiperheessä ja sen jälkeen kaksihenkinen perhe alkoi kursia elämäänsä uudelleen kasaan.

Riina oli edelleen tarrautunut äitiinsä, itki valtoimenaan, kun jäi esikouluun aamulla ja kaivautui joka yö äidin kainaloon. Muiden kosketuksesta tyttö ei sen sijaan pitänyt.

Vieläkään hän ei puhunut kokemastaan kenellekään.

Joulun jälkeen tuli äärimmäisen kylmä tammikuu ja sitten helmikuu. Sanna alkoi käsittää, että hänen tyttärensä oli joutunut hirvittävän rikoksen uhriksi, mutta pahempaa oli luvassa.

– Minä luulin helmikuun loppuun asti, että kyse oli vain kuvista. Kun Riina kävi lääkärintarkastuksessa, minulle annettiin ymmärtää, ettei Harri ollut onneksi koskenut lapseen, Sanna kertoo.

Totuus paljastui, kun Sanna avasi kotiin postitetun kirjekuoren. Kuoressa oli kutsu oikeuskäsittelyyn sekä syyttäjän asiakirjoja, joissa kuvattiin tarkkaan, millaisiin tekoihin Harrin uskottiin syyllistyneen.

– Minulle soitettiin edellisenä päivänä, että joitain papereita olisi tulossa, mutta kukaan ei kertonut, minkä tyyppisistä papereista oli kyse. Minusta se oli aika raakaa. Olimme tuolloin kahdestaan kotona ja Riina joutui katsomaan, kun romahdin täysin, Sanna sanoo.

Sannalle selvisi vasta tuolloin, että Riina oli raiskattu useaan kertaan ja että rikokset olivat alkaneet jo silloin, kun tyttö oli kolme. Materiaalia oli täytynyt kuvata liki joka vierailulla, sillä valokuvia ja videoita oli paljon.

Postitetut asiakirjat olivat niin järkyttäviä, että Sannan asianajaja soitti heti kuoren avattuaan ja kielsi tätä lukemasta papereita yksin. Valitettavasti soitto tuli kaksi tuntia liian myöhään.

Järkyttynyt Sanna alkoi pelätä oikeudenkäyntiäkin nyt uudella tavalla. Kun maaliskuun 7. päivä koitti, Sanna otti yhden puolikkaan niistä lääkkeistä, joita hänelle oli määrätty kauheuksien alettua.

Silti Sanna tärisi kauttaaltaan kuunnelleessaan Vantaan käräjäoikeuden salissa syyttäjän lukemia syytteitä. Kun koitti Sannan todistusvuoro, hän halusi puhua sermin takaa, ettei joutuisi näkemään Harria.

– Päivän päätteeksi olin ihan loppu. Tuntui kuin olisin tehnyt rankan urheilusuorituksen. 

Sitten taas odoteltiin, tällä kertaa tuomiota. Harri tuomittiin maaliskuun 22. päivänä kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen.

– Yritin valmistaa itseäni tuomioon, siihen, että nyt tämä loppuu. Kahdeksan vuotta oli minun mielestäni kuitenkin liian vähän: siitähän istutaan vankilassa vain puolet.

Sannan asianajaja oli kuitenkin tyytyväinen. Rangaistus on suomalaisessa oikeusjärjestelmässä kova ja syyttäjäkin oli hakenut vain hivenen pidempää 9–10 vuoden rangaistusta.

Siksi voikin olla, että rikosprosessi päättyy tähän. Sanna aikoo valittaa tuomiosta hovioikeuteen vain siinä tapauksessa, että syyttäjä tai Harri valittavat ensin. Toistaiseksi Sanna ei ole sellaista tietoa saanut.

Mutta ei tämä tarina loppu ole, kaukana siitä. Tässä kuussa Riina viedään jälleen terveyskeskukseen, hän vetää hihan ylös pienen kyynärtaipeensa päältä ja laboratoriohoitaja tuikkaa verikoeneulan talvenkalpeasta ihosta läpi.

On pakko varmistaa, ettei Harrin hiv ole tarttunut esikoululaiseen. Huhtikuun näyte on onneksi viimeinen ja Riinalla on siihen liittyen vain yksi toive: kunpa hän saisi taas muovisen eläinlelun palkkioksi reippaudestaan, aivan kuin aiemmillakin kerroilla.

Riina ei onneksi tiedä, miksi hänen vertaan tutkitaan. On epäselvää, mitä hän ylipäätään muistaa tapahtumista. Siksi koko perheen tulevaisuus on udun peitossa ja se hermostuttaa Sannaa.

– Alkaako hän oireilla ja mistä siinä tapauksessa saamme apua? Haluaisin, että Riina ymmärtäisi, kuinka rakas lapsi hän on meille kaikille, Sanna sanoo viitaten pienen perheen ystäviin ja sukulaisiin.

– Jotenkin uskon siihen, että lapsi selviää, kun hänellä on näin hyvä tukiverkko.