Valmennuskursseista on tullut osa korkeakouluihin hakeutuvien nuorten elämää. Joillakin aloilla kurssille osallistuminen on jo normi – ajatellaan, ettei opiskelupaikkaa voi saada ilman kurssia.
– Ei ole mitään näyttöä siitä, että valmennuskurssit todella auttaisivat, sanoo koulutussosiologian professori Osmo Kivinen Turun yliopistosta.
– Voi hyvin olla, että kursseille hakeutuvilla motivaatio on jo lähtökohtaisesti niin korkealla, että he pääsisivät sisään joka tapauksessa.
Valmennuskurssibisneksessä on mukana lukuisia pieniä ja suuria yrityksiä ja esimerkiksi opiskelijajärjestöjä. Opiskelijajärjestöjen järjestämät valmennuskurssit ovat keskimäärin edullisempia kuin kaupallisten yritysten kurssit. Muutama vuosi sitten Suomessa aloitti myös Varjovalmennus, joka tarjoaa maksuttomia valmennuskursseja aloilla, joilla opiskelupaikan saaminen on erityisen vaikeaa.
Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden pyörittämä valmennuskurssiyritys Kannustin käyttää kursseista saamansa tuotot opiskelijoiden hyväksi. Kannustimen kurssit maksavat vajaat 700 euroa, jos opiskelija osallistuu myös simulaatiopääsykokeeseen.
Huolena eriarvoistuminen
Kannustimen kurssien opettajat ovat vastavalmistuneita valtiotieteilijöitä tai opintojen loppusuoralla olevia valtiotieteiden opiskelijoita. Tänä keväänä viestinnän kursseilla opettanut Iiris Koivulehto kertoo päässeensä itsekin yliopistoon valmennuskurssin kautta. Hän suhtautuu tuhansia euroja maksaviin valmennuskursseihin kriittisesti.
– Valtiotieteiden kohdalla kurssien hinnat eivät ole aivan pilvissä, mutta joillain aloilla tilanne on todella eriarvoistava.