Watfordin Troy Deeney kertoili Liverpool-voiton jälkeisessä haastattelussaan suoraan, miten ihmeellistä oli, että kerta toisensa jälkeen vastustajat lähtevät heitä vastaan pelaamaan kahdella topparilla. Deeneyn mukaan he ovat pelanneet niin nyt puolisen vuotta eikä häntä ja Odion Ighaloa saa kuriin mikään sillä tavalla pelaava puolustus.
Mikä oli yksi Valioliigan moderneimman valmentajan vastaus? Mauricio Pocchettino laittoi ensimmäistä kertaa kolmen alakerran kehiin tällä kaudella. Ja se toimi. Aina ekan puoliskon viime hetkille, kun Valioliigan yksi kuumimmista pelaajista, Ighalo, yksinkertaisesti vain halusi liikaa tehdä maalin. Viisi lähintä pelaajaa olivat Spursin miehiä, mutta nigerialaista ei ajoittain tunnu pidättelevän mikään.
Koko ysikymppistä ajatellen, se oli silti erinomainen ratkaisu. Deeney ja Ighalo eivät loistaneet samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tosin sitä auttoi myös Nathan Akeen typerä punainen. Se taas osoitti sen, että Pochettinolla on vielä paljon opittavaa esim. Jose Mourinholta. Hän on aina valmistanut joukkueensa kaikkiin mahdollisiin pelissä tapahtuviin tilanteisiin. Niin alivoimalla kuin ylivoimalla pelaamiseen.
Watford-pelin perusteella Pocchettino ei. Spursin pelaaminen oli kamalaa. Ponnetonta ja vailla minkäänlaista ideaa/osaamista murtaa sumppu. Watford oli millien päässä voitosta, mutta minuuttia myöhemmin dramaattinen loppuratkaisu saatiin toisessa päässä. Koko ottelun loistanut Kieran Trippier antoi kaksi keskitystä (eka paitsio), josta toisen Heung-Min Son ohjasi takavasaralla Heurelho Gomesin längistä maaliin. Onnekas voitto, mutta hyvällä joukkueella sellaista aina onkin matkassa. Unohtamatta voittavaa maalivahtia; Lloris antoi jälleen mahdollisuuden voittaa ja Spurs käytti sen.
Aika entinen ei enää toivottavasti palaa
Ei ainakaan Stoke Cityyn. Vielä tänäkin päivänä Stokesta on monella kuva, joka on muodostunut ajoista. Se on myös jäänyt elämään pelkkää pitkää palloa roiskivana ja fyysisenä joukkueena. Perusbrittiläistä vanhan ajan taistelupalloa pelaavana joukkueena.