Louis van Gaal on tähän asti pystynyt vastaamaan kritiikille hyvien tuloksien ansiosta. Niin kauan kuin tulokset ovat hyviä, ei kritiikillä ole ollut niin suurta painoarvoa.
Tämä viikko toi muutoksen. Katastrofaalisesti ulos Mestarien liigan jatkopeleistä ja heti perään tappio Bournemouthin vieraana.
Varsinkin ottelu Wolfsburgia vastaan oli taktisesti hyvin epätyypillistä van Gaalille. Neutraalista näkökulmasta se oli viihdyttävä (toisin kuin lähes kaikki ManU:n pelit tähän asti), mutta peli ei ollut missään vaiheessa ManU:n hallussa. Van Gaalin tapa kontrolloida ottelua tapahtuu pallonhallinnan kautta määritellen ottelun tempoa ja rytmiä, mutta nyt mentiin päästä päähän, ja ManU oli aivan hukassa.
Vitality Stadiumilla takaa-ajo Bournemouthia vastaan jäi täysin torsoksi. Silloin ManU piti kyllä taas palloa hallussaan, mutta saamatta mitään aikaan. Viimeisessä kolmessa Valioliigakamppailussa ManU on saanut jokaisessa matsissa yhden vedon maalia kohti toisella puoliajalla.
United-fanit ovat yhä enemmän kääntyneet van Gaalia vastaan. He haluavat joukkueen pelaavan vanhalla kunnon ManU-tyylillä; "United Waytä" kunnioittaen. Pelkistettynä laiturien kautta nopeatempoista jalkapalloa, vastustajan maalille suoraviivaisesti edeten. Se ei ehkä ole ihan nykypäivän jalkapallostandardien mukainen pelitapa, mutta fanien yleisen mielipiteen mukaan ManU:n pelaaminen on sielutonta, ilotonta, tylsää.
Van Gaalin vastaus United-fanien "hyökätkää, hyökätkää" -huutoihin oli vangaalmainen: "En ymmärrä näitä huutoja, mehän pidämme palloa hallussamme 60 prosenttia eli hyökkäämme 60 prosenttia pelistä". Lausunto ei vakuuttanut Manu-faneja eikä tuskin muitakaan.
Pelitapa ei ole suinkaan ainoa, mistä van Gaal on kuraa saanut. Jopa merkittävämpinä voidaan pitää rekrytointeja; 13 pelaajaa hankittu kolmen siirtoikkunan aikana, joista vain , , saavat lähes puhtaat paperit. Syyttävä sormi kohdistuu ihan yhtä paljon siis .