Virkkusen Valioliiga-kommentti: Mestaruuden arvoinen maali?
Danny Welbeck iski Arsenalin 2-1-voittomaalin lisäajan viimeiselle minuutilla.2016 Getty Images
Julkaistu 15.02.2016 11:17
Tuomas Virkkunen
Joka kaudelle mahtuu yleensä mestareille se ottelu, joka oli käänteentekevä koko kautta ajatellen. Arsenalille Danny Welbeckin osuma voi kenties vielä olla sellainen.
"Danny Boyn" tuntemuksia on vaikea ajatella tuona hetkenä; poissa kymmenen kuukautta, mikä on pelaajalle ikuisuus. Loputonta vesijuoksua ja salia, ja kun pääset ensimmäistä kertaa kentälle ratkaiset ottelun, joka voi siivittää joukkueesi aina mestaruuteen asti.
Toisaalta on vaikea ajatella myös, mitä Marcin Wailewskin päässä pyörii. Sitä tuskin ainakaan Claudio Ranieri silittelee. Se oli puolalaiselta niin typerä rike, joka johti vapaapotkuun, joka johti lopulta maaliin. Mesut Özilin melkein ensimmäiseen onnistuneeseen suoritukseen koko ottelussa.
Entä Danny Simpson? Martin Atkinsonilta ehkä paikkailun makua väärin vihelletyn rankkarin jälkeen, mutta miksi ihmeessä kortti alla Simpson syyllistyy noin typerään toimintaan ja antaa mahdollisuuden laputtaa? Leicesterin kauden ensimmäinen punainen, ja veikö se pisteiden ohella mestaruuden Ketuilta?
Yksittäinen peli on edelleen järjettömän pienistä marginaaleista kiinni, mutta niin tuntuu olevan koko Valioliigan mestaruus. Kierros toisensa jälkeen kertoimet heilahtelevat, ja nyt taas vedonlyöjien suurin suosikki mestariksi on Arsenal.
Leicesterillä on näiden huippupelien jälkeen edelleen edessä mielenkiintoiset ajat; vastaan tulee nyt ennalta heikompia joukkueita. Aloitteet ja pallonhallinta on melkein otettava, pystyykö Leicester siihen?
North-London Rules!
Ettihadilla päätösvihellyksen jälkeiset tapahtumat kertoivat paljon koko Tottenham-perheen joukkuehengestä. Koko joukkueen voimin faneja kiittämässä ja Mauricio Pochettinon eleistä ja ilmeistä näki, kuinka massiivinen voitto se oli. City kaatui Ettihadilla ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2010 ja on varmasti nyt se viimeinen näyte kaikkein skeptisimmillekin, että Spurs oikeasti on mestarikanditaatti. Hullultahan se kuulostaa, mutta hullu kausihan on myös kyseessä.
Pochettinoa on vaan hehkutettava viikko toisensa jälkeen. Se miten hän on saanut maailman keikkuvimman laivan ohjattua näin stabiilille kurssille on työnäytteistä suurimpia. Miten vuoden työ henkiselle puolella henkisineen valmentajineen kantaa hedelmää; tämän joukkueen nuppi ei näytä sulavan millään viimeisimmillä ja kriittisimmilläkään hetkillä, vaan päinvastoin se tuntuu nauttivan, mitä ahtaammalle se joutuu.
Suht kokematon päävalmentaja, on moni sanonut. Ehkä sillä erolla tosin, että tarinoiden mukaan Pochettino alkoi valmentaa jo ollessaan pelaajana. Jo MarceloBielsan koutsatessa nuorukaista, hän teki reilu kaksikymppisenä analysoivia ennakoita vastustajasta ja piti joukkueen edessä puheita tiimipalaverissa kertoen havainnoistaaan.
Spurs-faneina en olisi siis huolissani siitä, että Pochettino ei yhtä PSG-kautta lukuun ottamatta ole koskaan ollut uransa aikana Euroopassa mestaruusjahdissa. Jotenkin tuntuu, että hän osaa siitäkin huolimatta varautua ja valmistautua kaikkeen. Tosin 5. päivä maaliskuuta pelataan Valioliiga-historian kenties kovin North London Derby, en tiedä osaako siihen peliin kukaan varautua.
Manchester menettänyt otteensa
Viime kautta lukuunottamatta on valtikka ollut Manchesterissä. Ei ole enää, kummatkin superjengit alisuorittavat kilpaa tällä hetkellä.
Citylle kaksi merkittävää tappiota putkeen ja jotenkin hassusti ne tulivat heti Josep Guordiolan tulon julkistamisen jälkeen. Manuel Pellegrini ei ole ollut oikea mies Cityyn, se on ollut jo hetken selvää, mutta hänen omankin tulevaisuutensa kannalta jotain pyttyjä olisi napattava viimeiseltä kaudelta.
Tämän hetken Cityssä on näkyvissä vain huolestuttavia merkkejä, kuten viimeksi Spurssia vastaan. KelechiIheanacho iski huiman tasoituksen ja sai yksin tuuletella maaliaan. Missä koko muu jengi? Ihmettelin sitä lähetyksessä ja Thierry Henry ihmetteli Sky Sportsilla samaa sanoen, että ainoastaan Vincent Kompany oli tullut nigerialaisen kanssa tuulettamaan. Ei ole hyviä merkkejä ilmassa.
Eipä tosin ole punaisella puolellakaan. Louis van Gaalin armeijan surullinen marssiminen sai taas jatkoa, tällä kertaa Sunderlandin vieraana. Valioliigan eniten maaleja päästänyt joukkue antautui vain kerran ManU:n edessä, kun taas Sunderland iski kahdesti.
Black Catsit voivat todellakin tehdä ihmepelastumisen ties monennenko kerran putkeen, mutta kauden päätyttyä LVG:n ihmepelastumiseen ja penkin päässä jatkamiseen ei jaksa uskoa enää kukaan. Kohta kaksi vuotta jatkunut projekti ei ole mennyt missään vaiheessa eteenpäin, vaan maksimissaan pysynyt paikoillaan, tällä kaudella selvästi taaksepäin. Siitä kertoo jo ManU:n seurahistorian alhaisin pistemäärä tässä vaiheessa kautta.
Ainoat pisteet joukkueen pakollisesta uudelleen rakentamisesta (seuraava päävalmentaja voi saada heistä jo jotain irti) sekä nuorisokaartin sisäänajamisesta. Ja antamalla Donald Lovelle debyytin ystävänpäiväviikonloppuna. On se romantikko.
