Vakuutusetsivän karu kolumni: Kävin kertomassa, kuinka eläkeläistä kustaan linssiin

Valepoliisien tarkoituksena on hyötyä uhristaan taloudellisesti. He voivat soittaa valitsemalleen uhrille ja saada tämän luovuttamaan pankkitunnuksensa tai kadonneen pankkikortin tunnusluvun. Uhrille kerrotaan, että rikollinen on seurannut häntä pankkiautomaatilla asioinnin jälkeen tai että hänen tilinsä on vaarassa. Hänelle kerrotaan yksityiskohtaisesti, missä ja milloin hän liikkui, mikä lisää soittajan uskottavuutta.

MTV:n uudet rikos- ja oikeuskolumnistit

Rikoksen tekijä pohtii riskejä valitessaan kohdetta. Hän haluaa välttää kiinnijäämisen, suoriutua teostaan helposti ja saada mahdollisimman suuren hyödyn. Vanhus on helppo kohde ja valikoituu uhriksi useasta eri syystä.

Vanhemman ikäluokan kunnioitusta auktoriteetteihin, etenkin poliisiin, käytetään sumeilematta hyväksi. Vanhuksella on todella suuri kynnys lopettaa puhelu, vaikka hän epäilisikin, että puhelimessa ei välttämättä ole oikea poliisi. Myös häpeä huijauksen kohteeksi joutumisesta saattaa estää vanhusta ilmoittamasta asiasta poliisille.

Taunot ja Tyynet kuulostavat sopivan ikäisiltä

Valepoliisin toiminnan lyhyt oppimäärä on suurin piirtein seuraava: Poliisina tai pankkivirkailijana esiintyvät henkilöt soittavat numeropalvelusta valittuihin numeroihin, joiden oletetaan nimen perusteella kuuluvan ikäihmisille. Esimerkiksi Taunot ja Tyynet kuulostavat valepoliisin korvissa sopivan ikäisiltä. Uhria on saatettu seurata kaupassa ja puhelinnumero on selvitetty auton rekisterinumeron perusteella, tai hänen yhteystietonsa on saatu esimerkiksi eläkeläisjärjestön kautta, sen yhteystiedoista.

Soittajat painostavat uhria luovuttamaan pankkitunnukset tai pankkikortin sekä tunnusluvun. He pyrkivät kuulostamaan vakuuttavilta ja ammattimaisilta ja pelottelevat sillä, että pankkikortti tai tilitiedot ovat jo joutuneet rikollisten haltuun. Soittajan käyttämä kieli on asiallista ja termistö poliisilta napattua, mikä lisää vakuuttavuutta.

Poliisikielen tekijät ovat oppineet ollessaan poliisin asiakkaina. Uhrille uskotellaan, että ainut tapa estää rahojen katoaminen tililtä on joko kertoa pankkikortin tunnusluku tai antaa pankkitunnukset. Joskus oven taakse tulee siviilipoliisi noutamaan uhrin pankkikortin tutkimuksiin. Myös vartijan virka-asua on käytetty.

Tekijät ovat sosiaalisesti taitavia ja ajoittavat lähestymisensä usein viikonloppuun tai virka-ajan ulkopuolelle, jolloin uhrin on hankala tavoittaa pankista ketään, jolta varmistaa asia. Kun uhriin saadaan kosketus ja hänen puolustukseensa särö, saatetaan hänelle soittaa painostuspuheluita pitkin yötä. Jos uhriksi valikoituneella henkilöllä ei ole ketään läheistä, voi vain kuvitella kuinka ahdistavalta ja epätoivoiselta tilanne tuntuu.

Rönnbacka on ollut Rikospaikan vieraana. Katso haastattleu alta

Ensimmäiset siirrot jo puhelun aikana

Kun uhria onnistutaan erehdyttämään, rahat katoavat tililtä nopeasti. Ne siirtyvät rikollisten hallitsemalle, jonkun koplaan kuuluvan henkilön siihen tarkoitukseen käyttöön antamalle tilille. Mutta vain hetkeksi. Pian sen jälkeen koplan kolmas välikäsi nostaa rahat automaateista. Välikädet toimittavat rahat eteenpäin varsinaisille pääjehuille pientä provisiota vastaan.

Vielä kun uhrin nimissä otetaan pikavippejä ja siirretään rahat samojen välikäsien kautta eteenpäin, voi taloudellinen vahinko kasvaa suureksi, vaikka uhrin käyttötilillä ei olisikaan ollut saatavilla suuria summia. Tekijät toimivat äärimmäisen nopeasti, jottei kukaan ehdi väliin. Ensimmäiset tilisiirrot saatetaan tehdä jo puhelun aikana.

Valepoliisitoiminta on hyvin järjestäytynyttä rikollisuutta. Sen jäsenillä on selkeät ennalta sovitut tehtävät ja roolit.

Valepoliisin organisaatiomalli voi olla tällainen: Ympäri maata on vinkkimiehiä, jotka pientä palkkiota vastaan ilmoittavat järjestelmään sopiviksi uhreiksi profiloimistaan kohdehenkilöstä.

Yhteyksien hankkijat keräävät tietoja, puhelinnumeroita ja osoitteita, joita soittajat alkavat käydä läpi. Soittajat, jotka esiintyvät poliisina ja/tai pankkivirkailijana, istuvat yhdessä tietokone valmiina ottamaan uhrin pankkitunnukset vastaan.

Esiintyjä odottaa autossa uhrin osoitteen lähistöllä valmiina ottamaan poliisin tai jonkun muun roolin ja lähtee soittajan merkistä noutamaan pankkikortin, mikäli huijaus onnistuu.

Nostajat nostavat pankkiautomaateista soittajien siirtämän rahan käteisenä ja luovuttavat sen ylöspäin.

Bulvaanitilinhaltija on luovuttanut oman pankkitilinsä ja pankkikorttinsa tähän käyttöön, tietäen että hän todennäköisesti paljastuu jossain vaiheessa. Bulvaani on usein velkasuhteessa ja pakotettu olemaan maksuja vastaanottava ja välittävänä tahona.

Koko ketjun järjestelijät ovat huipulla. He saavat suurimman rikoshyödyn, ja panevat nopeasti rahat menemään kultaesineisiin, pelaamiseen ja juhlimiseen.

Väkivallan pelko tukkii suut

Tästä syystä rikoshyödyn takaisin saaminen on hyvin hankalaa, vaikka tekijät jäisivät kiinni. Bulvaanitilien haltijat ovat vähäsanaisia kuulusteluissa, sillä väkivallan pelko tukkii suut.

Poliisi on onnistunut tutkinnassa tavoittamaan valepoliiseja. Osa on jäänyt kiinni samasta toiminnasta jo kolmatta kertaa, joten ilmiö ei vaikuta laantuvan. Tänä vuonna on kirjattu jo yli 180 tapausta. Viime vuonna valepoliisitapauksia poliisi kirjasi yli 900.

Vahinkoja voi rajoittaa asettamalla maksukortteihin nostorajat. Ne kannattaa asettaa myös verkkopankkiin. Eräs tehokas tapa ehkäistä valepoliisin puhelut on muuttaa puhelinnumero salaiseksi.

Ongelma on olemassa, ja se pitäisi saada kitkettyä pois. Verkkopankkitunnusten kalasteluun ei juurikaan auta verkkopankin sivuilla oleva muistutus siitä, että tunnuksia ei saa luovuttaa ulkopuolisille. Pankitkaan eivät pysty tekemään ihmeitä, sillä lainsäädännöstä johtuen ne eivät voi varoittaa toisiaan bulvaanitileistä, joille siirretään uhrien rahoja. Tosin pankkien varoitusjärjestelmät ovat pystyneet pysäyttämään useita tekoja.

Todennäköisesti suurin osa tämän jutun lukijoista ei koskaan luovuttaisi pankkitunnuksiaan rikollisille, mutta uhriksi valikoituva ei tätäkään juttua lue. Häntä ennaltaehkäisevä tieto ei saavuta ajoissa, sillä hän saa tietonsa aivan eri lähteistä.

Ratkaisumallini on yksinkertainen: Viesti huijareista tulisi toimittaa sellaista kautta, että se varmasti löytää perille. Lähipiiristäni voin empiirisellä otannalla kertoa kolme ”sovellusta”, joita valepoliisien potentiaaliset uhrit käyttävät. Sanomalehti, radio - etenkin paikallisradiokanavat ¬¬¬- sekä televisio. Varoitusviestin perille saaminen edellyttää toistoa ja usean eri informaatiokanavan käyttöä. Hyvän katteen saisi esimerkiksi kertomalla siitä Ylen Kansanradio-ohjelmassa, tai ehkä parhaiten se menisi perille kirjoittamalla Salatut elämät -sarjaan katalan valepoliisikohtauksen.

Mitäpä jos haastaisin kaikki toimittajat valepoliisitalkoisiin. Se oikea poliisikin alkaisi varmaan yhteistyöhön, jos lehdet, paikallisradiot ja televisiokanavat tekisivät lisää juttuja valepoliiseista, kunnes se viimeisinkin ”Ypäjän mummo” osaisi varoa. Eläkeläisjärjestöt voisivat kutsua poliisin tapahtumiinsa valistamaan, miten toimia.

Olisiko syytä perustaa päivystävä valepoliisinumero, josta kansalainen saisi välitöntä neuvoa kellon ympäri. Poliisin ohje on välittömästi soittaa hätänumeroon ja kertoa valepoliisin lähestymisestä, jolloin tieto välitetään lähimmälle partiolle. Kynnys hätänumeroon soittamisessa saattaa olla korkea, mutta sitä ei kannata arastella.

Riittävällä toistolla ja kattavilla valepoliisitalkoilla saataisiin vaikeutettua huijarien toimintaa. Itse kaipaisin myös vanhan kunnon tietoiskun paluuta televisioon. Kaikki ikäiseni tietävät sen ansiosta vielä tänäkin päivänä, miten pelastautua avannosta. Loppumatka mennään kierien.

Kirjoittaja on vakuutusetsivä. Hän on yksi neljästä uudesta rikos- ja oikeusaiheista kirjoittavasta kolumnistista MTV.fi:ssä. Muut ovat entinen poliisijohtaja Mikko Paatero, käräjätuomari Petra Spring ja entinen rikosylikomisario, murhatutkija Juha Rautaheimo. Ensi viikon torstaina vuorossa on Rautaheimo.