Vajaaravitsemus aiheuttaa terveydenhuollolle kaksi kertaa suuremmat kustannukset kuin ylipainoon liittyvien terveyshaittojen hoito, kirjoittaa Ruokatieto. Kustannuksia aiheutuu vajaaravitun potilaan heikommasta hoitoennusteesta sekä pidemmästä sairaalassa vietetystä ajasta.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n kliinisen ravitsemusterapiayksikön ravitsemusterapeutti Helena Orell-Kotikangas sanoo, että Euroopassa vajaaravitsemuksen arvioidaan aiheuttavat terveydenhoitojärjestelmälle jopa 120 miljoonan euron laskun.
– Suomessa ei ole tarkkoja laskelmia vajaaravitsemuksen aiheuttamista kuluista, mutta arvioisin niiden olevan miljoonia euroja.
Vajaaravitsemus johtuu energian ja proteiinien riittämättömästä saannista, joka heikentää kehon lihas- ja rasvakudoksen määrää. Potilaan vajaaravitsemus liittyy usein krooniseen sairauteen, esimerkiksi syöpään, joka muuttaa kehon energian ja proteiinin tarvetta. Myös ravintoaineiden imeytyminen voi heikentyä kroonisen sairauden takia.
Vajaaravitsemuksen kustannukset terveydenhoitojärjestelmälle johtuvat siitä, että vajaaravitun potilaan hoitoennuste on heikompi, lisäksi sairaalassa vietettyjen päivien määrä on suurempi.
– Jos syöpäpotilas laihtuu, hänen yleiskuntonsa laskee. Hän on silloin altis infektioille, jolloin hoitoa voidaan joutua lykkäämään. Samoin, jos yleiskunto on huono, ei elimistö välttämättä kestä hoitoja ja niitä joudutaan siirtämään. Lisäksi esimerkiksi vuodepotilailla huono ravitsemustila vaikeuttaa painehaavojen hoitoa. Kun ravitsemustila on heikko, iho ei kestä makaamisesta aiheutuvaa painetta yhtä hyvin kuin hyvässä ravitsemustilassa olevalla, ja potilas on alttiimpi painehaavojen syntymiselle. Lisäksi haavat paranevat huonommin, kertoo Orell-Kotikangas.
Ylipainoisenkin potilaan ravitsemus voi olla liian niukkaa. Sen takia sairaaloissa tulisi havaita vajaaravitut potilaat erityisen seulontamenetelmän avulla, jotta vajaaravitsemustilan kehittymistä voitaisiin ehkäistä. Suomen sairaaloissa tällaista seulontaa ei kuitenkaan ole riittävästi käytössä.
HUS:ssa ollaan luomassa yhtenäisiä vajaaravitsemusriskin seulonnan ja ravitsemushoidon toimintatapoja.
– Tavoitteena on havaita ne riskipotilaat, jotka muutoin jäisivät huomaamatta. Ylipainoinenkin potilas voi olla vajaaravittu, Orell-Kotikangas sanoo.
Jos riskipotilaat havaitaan sairaalahoitojakson alussa, voidaan heille aloittaa ravitsemushoito. Hoidolla voidaan vähentää ylimääräisten sairaalapäivien syntymistä, ehkäistä infektioita sekä parantaa hoitotuloksia.
Vajaaravitsemuksen hoito on tärkeää myös siksi, että vajaaravittujen kuolleisuusriski on muita suurempi. Lisäksi vajaaravitsemus heikentää potilaan elämänlaatua.