Hannes Kolehmainen ei juossut Suomea maailmankartalle, vaikka niin on vuosikymmenet suomalaisille uskoteltu. Näin väittää filosofian maisteri Ossi Viita, 36, jonka liikuntasosiologian väitöskirja Hymyilevä Hannes - Työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa, tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa lauantaina.
Mestarijuoksija Hannes Kolehmaisesta (1889-1996) on luotu Suomessa myyttinen sankarihahmo. Neljä kultamitalia olympialaisissa juossut Kolehmainen oli sankari porvarilliselle Suomelle, mutta hylkiö työväenaatteen kannattajille. Kolehmainen oli urheilupoliittinen pelinappula, osittain omasta tahdostaan, osittain tahtomattaan. Hänen sankaruutensa ja petturuutensa juontavat juurensa Tukholman olympiakisoista vuodelta 1912 ja Antwerpenistä kahdeksan vuotta myöhemmin.
-Kolehmainen syntyi köyhään työläiskotiin Kuopiossa. Kun Kolehmainen voitti Tukholmassa kolme kultaa ja yhden hopean, suomalaiset työväenlehdet nostivat hänet työläistaustaiseksi nuorison esikuvaksi. Sen sijaan porvarilliset lehdet alkoivat häivyttää Kolehmaisen työläisyyttä kaikin keinoin. Kumpikin poliittinen leiri yritti hyödyntää Kolehmaisen menestyksen, Viita sanoo.
Antwerpen repi auki tuoreet arvet
Antwerpenin olympialaiset vuonna 1920 sattuivat yhteiskunnallisesti ja poliittisesti tulehtuneeseen aikaan Suomessa. Vuoden 1918 sisällissota viilsi syvät haavat, jotka olivat tuskin alkaneet arpeutua Antwerpenin aikaan. Tuona murrosaikana Kolehmainen teki ratkaisun, joka repäisi kansan rajusti kahtia.
-Työväen Urheiluliitto boikotoi Antwerpenin olympialaisia. Yhdysvalloissa tuolloin asunut Hannes Kolehmainen ei ensin halunnut osallistua olympialaisiin, mutta päätös ei pitänyt pitkään, Viita kertoo.
Viljam Kolehmainen houkutteli nuoremman veljensä lähtemään kisoihin. Viljam oli vakuuttunut, että Hannes voittaisi Antwerpenin maratonin. Kolehmaiset asettivat maineen, rahan ja muut mahdolliset etuisuudet työväenaatteen edelle. Veljekset olivat kunnianhimoisia, joten ratkaisu oli käytännöllinen ja ymmärrettävä. Viljam rauhoitteli omaatuntoaan vakuuttelemalla, että suomalaiset työläispiirit antaisivat Hannekselle anteeksi, mikäli tämä palaisi olympialaisten jälkeen työväenurheilijoiden riveihin. Anteeksiantoa ei kuitenkaan tullut.
Messias, juudas ja eheytyksen yrittäjä
Viljam oli oikeassa: Hannes Kolehmainen voitti Antwerpenin maratonin ja nousi porvarillisen Suomen juhlituksi sankariksi, messiaaksi. Suomen Kuvalehti ylisti vuonna 1920 pääkirjoituksessaan Kolehmaista triumfaattoriksi ja koko kansan tunnuskuvaksi. Kolehmainen puolestaan teki parhaansa kisojen jälkeen tullakseen jälleen työläisurheilijaksi. Hän kilpaili TUL:n seuran Helsingin Jyryn kisoissa, mutta osallistui myös SVUL:n kilpailuihin.
Porvaripiirit hämmentyivät ja uhkasivat estää Kolehmaisen osallistumisen kansainvälisiin kilpailuihin. TUL:n vuonna 1921 Kuopiossa pidetty liittokokous tuomitsi Hannes Kolehmaisen jyrkästi. Tuomion sai myös kilpailemisen sallinut Jyry. Kolehmaisesta tuli petturi, juudas.
-Kolehmaisen tarkoituksena oli saada "Herrat ja Työväen urheilijat liittymään yhteen", kuten hän kirjoitti vaimolleen. Urheilua ja politiikkaa ei pitänyt sotkea toisiinsa, sovittelunhaluinen olympiavoittaja ajatteli. Ajatusmalli ei sopinut sen ajan jyrkkiin asenteisiin, Viita arvioi.
Ei juossut Suomea maailmankartalle
Urheiluvaikuttajat ohjailivat ja hyödynsivät Kolehmaista hänen elämänsä loppuun saakka. Kolehmainen ei antautunut tähän peliin täysin vastoin tahtoaan. Hän halusi muun muassa olla raittiusaatteen esikuvana nuorisolle. Raittiusaatteen käytettävissä hän oli harvinaisen pitkään, nelisenkymmentä vuotta.
Yhden asian Viita haluaa korjata päättäväisesti: Kolehmainen ei juossut vuonna 1912 Tukholmassa Suomea maailmankartalle.
-Kyse on Suomen Urheilulehden vuonna 1939 keksimästä ilmauksesta. Sanonta on myyttinen. Tukholman olympialaiset eivät koskettaneet läheskään koko maailmaa, sillä kisoihin osallistui vain 28 maata. Kisoissa menestyneet maat tekivät Suomen tavoin voittajistaan universaaleja sankareita. Lisäksi Suomea oli tehty jo ennen Tukholmaa tunnetuksi maailmalla, Viita muistuttaa.
Legendaarinen urheiluvaikuttaja Lauri "Tahko" Pihkala, joka oli voimakkaasti rakentamassa Kolehmaisesta lähes jumalhahmoa, myöntää vuonna 1952 kirjoittamassaan kirjassa Olympialaiset ovella 1952, ettei Tukholman menestyksellä ollut maailmoja avaavia vaikutuksia: "Mutta eihän tästä Suomelle koituvan maineen merkitystä voitu silloin vielä oivaltaa. Suomen tunnetuksi tekemisestä ei siihen mennessä ollut paljoakaan puhuttu. Koko sana mainos keksittiin vasta myöhemmin, samoin kuin sanonta, että Hannes juoksi maansa nimen maailmankartalle", Pihkala kirjoittaa.
Viita arvioi, että maailmankartta-myytillä on vahvistettu suomalaisten uskoa huippu-urheiluun varsinkin heikkoina kausina.
-Hymyilevä Hannes on toinen luonnehdinta, josta Kolehmainen tunnetaan maailmankarttamyytin lisäksi. Kolehmainen oli radan ulkopuolella ystävällisen hymyilevä, mutta kilpailuissa hän käytti hymyään vastustajien lannistamiseen. Kolehmainen ei koskaan halunnut näyttää väsymystään vastustajilleen, Viita sanoo.
(MTV3-STT)