Hannes Kolehmainen ei juossut Suomea maailmankartalle, vaikka niin on vuosikymmenet suomalaisille uskoteltu. Näin väittää filosofian maisteri Ossi Viita, 36, jonka liikuntasosiologian väitöskirja Hymyilevä Hannes - Työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa, tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa lauantaina.
Mestarijuoksija Hannes Kolehmaisesta (1889-1996) on luotu Suomessa myyttinen sankarihahmo. Neljä kultamitalia olympialaisissa juossut Kolehmainen oli sankari porvarilliselle Suomelle, mutta hylkiö työväenaatteen kannattajille. Kolehmainen oli urheilupoliittinen pelinappula, osittain omasta tahdostaan, osittain tahtomattaan. Hänen sankaruutensa ja petturuutensa juontavat juurensa Tukholman olympiakisoista vuodelta 1912 ja Antwerpenistä kahdeksan vuotta myöhemmin.
-Kolehmainen syntyi köyhään työläiskotiin Kuopiossa. Kun Kolehmainen voitti Tukholmassa kolme kultaa ja yhden hopean, suomalaiset työväenlehdet nostivat hänet työläistaustaiseksi nuorison esikuvaksi. Sen sijaan porvarilliset lehdet alkoivat häivyttää Kolehmaisen työläisyyttä kaikin keinoin. Kumpikin poliittinen leiri yritti hyödyntää Kolehmaisen menestyksen, Viita sanoo.
Antwerpen repi auki tuoreet arvet
Antwerpenin olympialaiset vuonna 1920 sattuivat yhteiskunnallisesti ja poliittisesti tulehtuneeseen aikaan Suomessa. Vuoden 1918 sisällissota viilsi syvät haavat, jotka olivat tuskin alkaneet arpeutua Antwerpenin aikaan. Tuona murrosaikana Kolehmainen teki ratkaisun, joka repäisi kansan rajusti kahtia.
-Työväen Urheiluliitto boikotoi Antwerpenin olympialaisia. Yhdysvalloissa tuolloin asunut Hannes Kolehmainen ei ensin halunnut osallistua olympialaisiin, mutta päätös ei pitänyt pitkään, Viita kertoo.
Viljam Kolehmainen houkutteli nuoremman veljensä lähtemään kisoihin. Viljam oli vakuuttunut, että Hannes voittaisi Antwerpenin maratonin. Kolehmaiset asettivat maineen, rahan ja muut mahdolliset etuisuudet työväenaatteen edelle. Veljekset olivat kunnianhimoisia, joten ratkaisu oli käytännöllinen ja ymmärrettävä. Viljam rauhoitteli omaatuntoaan vakuuttelemalla, että suomalaiset työläispiirit antaisivat Hannekselle anteeksi, mikäli tämä palaisi olympialaisten jälkeen työväenurheilijoiden riveihin. Anteeksiantoa ei kuitenkaan tullut.
Messias, juudas ja eheytyksen yrittäjä