Seksuaaliseen väkivaltaan liittyy paljon vääriä luuloja ja vanhakantaisia asenteita. Todellisuudessa kuka tahansa voi joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi.
Totta vai tarua? Katso alta, pitävätkö seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät yleiset uskomukset paikkansa:
Myytti: Seksuaaliseen väkivaltaan liittyy aina fyysistä pakottamista.
Erityisesti parisuhteessa tapahtuvaan seksuaaliseen väkivaltaan ei välttämättä liity fyysista pakottamista. Rajan vetäminen toivotun seksuaalisen kanssakäymisen ja pakotetuksi joutumisen välillä ei ole helppoa ja naiset eivät useinkaan määrittele kokemaansa seksuaalista väkivaltaa raiskaukseksi. Näin voi käydä, vaikka he tiedostaisivat, etteivät ole ryhtyneet seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaaehtoisesti. Parisuhteessa seksuaalinen väkivalta johtaakin useammin henkisiin seurauksiin, ei fyysisiin vammoihin.
Myytti: Miestä ei voi raiskata.
Useimmiten uhri on nainen, mutta myös miehet joutuvat seksuaalisen väkivallan uhreiksi niin hetero- kuin homosuhteissakin. Miesuhrit voivat kokea naisiakin voimakkaampaa häpeää tapahtuneesta eivätkä välttämättä hakeudu apuun.
Myytti: En tunne yhtään uhria, joten seksuaalinen väkivalta on varmasti hyvin harvinaista.
Kaikki väkivalta ei tilastoidu ja esimerkiksi poliisin tilastoista käyvät ilmi vain poliisin tietoon tulleet tapaukset. Seksuaalisen väkivallan uhreista huomattava osa ei tee ilmoitusta poliisille. Seksuaalinen väkivalta ei myöskään ole sellainen keskustelunaihe, josta puhuttaisiin välttämättä edes lähimpien ystävien kesken, joten lähipiirissäsi voi olla uhreja, joista et tiedä.
Myytti: Raiskaaja on todennäköisesti tuntematon ja ulkomaalainen.
Uhritutkimusten ja Raiskauskriisikeskus Tukinaisen tilastojen perusteella on huomattavasti todennäköisempää, että uhri tuntee tekijän. Tuntemattomien tekijöiden osuus Tukinaisen ensipuheluihin perustuvien tilastojen mukaan on 11,5 prosenttia kaikista tekijöistä.