Seksuaaliseen väkivaltaan liittyy paljon vääriä luuloja ja vanhakantaisia asenteita. Todellisuudessa kuka tahansa voi joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi.
Totta vai tarua? Katso alta, pitävätkö seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät yleiset uskomukset paikkansa:
Myytti: Seksuaaliseen väkivaltaan liittyy aina fyysistä pakottamista.
Erityisesti parisuhteessa tapahtuvaan seksuaaliseen väkivaltaan ei välttämättä liity fyysista pakottamista. Rajan vetäminen toivotun seksuaalisen kanssakäymisen ja pakotetuksi joutumisen välillä ei ole helppoa ja naiset eivät useinkaan määrittele kokemaansa seksuaalista väkivaltaa raiskaukseksi. Näin voi käydä, vaikka he tiedostaisivat, etteivät ole ryhtyneet seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaaehtoisesti. Parisuhteessa seksuaalinen väkivalta johtaakin useammin henkisiin seurauksiin, ei fyysisiin vammoihin.
Myytti: Miestä ei voi raiskata.
Useimmiten uhri on nainen, mutta myös miehet joutuvat seksuaalisen väkivallan uhreiksi niin hetero- kuin homosuhteissakin. Miesuhrit voivat kokea naisiakin voimakkaampaa häpeää tapahtuneesta eivätkä välttämättä hakeudu apuun.
Myytti: En tunne yhtään uhria, joten seksuaalinen väkivalta on varmasti hyvin harvinaista.
Kaikki väkivalta ei tilastoidu ja esimerkiksi poliisin tilastoista käyvät ilmi vain poliisin tietoon tulleet tapaukset. Seksuaalisen väkivallan uhreista huomattava osa ei tee ilmoitusta poliisille. Seksuaalinen väkivalta ei myöskään ole sellainen keskustelunaihe, josta puhuttaisiin välttämättä edes lähimpien ystävien kesken, joten lähipiirissäsi voi olla uhreja, joista et tiedä.
Myytti: Raiskaaja on todennäköisesti tuntematon ja ulkomaalainen.
Uhritutkimusten ja Raiskauskriisikeskus Tukinaisen tilastojen perusteella on huomattavasti todennäköisempää, että uhri tuntee tekijän. Tuntemattomien tekijöiden osuus Tukinaisen ensipuheluihin perustuvien tilastojen mukaan on 11,5 prosenttia kaikista tekijöistä.
Myytti: Vain viehättäviä nuoria naisia raiskataan.
Kuka tahansa voi olla seksuaalisen väkivallan uhri sukupuoleen, ikään, etnisyyteen tai viehättävyyteen katsomatta. Raiskaus on väkivaltaa ja vallankäyttöä, jonka aseena käytetään seksiä. Tällöin uhrin ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Myytti: Raiskaus on intohimorikos.
Raiskaus on väkivaltaa, ei seksiä tai intohimoa. Raiskauksessa on kyse vääristyneestä vallankäytöstä ja alistamisesta. Seksuaalirikos loukkaa uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta
Myytti: Jos uhri ei taistele vastaan, kyseessä ei ole raiskaus.
Fyysinen hyökkäys voi lamaannuttaa kehon, kun pakeneminen on mahdotonta. Esimerkiksi lähisuhdeväkivallassa fyysinen ylivoima on myös näytetty toteen jo aiemmin, joten taistelusta ei ole hyötyä. Mikäli seksuaaliseen kanssakäymiseen ei ryhdytä vapaaehtoisesti, kyseessä on raiskaus.
Myytti: Raiskauksesta ei voi toipua.
Raiskauskeskustelun yhteydessä toistellaan useasti, että uhrin elämä on pilalla. Tämän ei tarvitse pitää paikkaansa, sillä keskustealuapu auttaa seksuaalisen väkivallan uhreja valtavasti. Kun uhri tulee kuulluksi, paraneminen voi alkaa.
Lähteet: Tukinainen, THL, Väestöliitto