Väärään sukupuoleen syntynyt joutuu kovaan myllyyn

Useimmille oma sukupuoli on itsestäänselvyys. Sitä on joko nainen tai mies. Luonto ei kuitenkaan ole tyytynyt vain kahteen vaihtoehtoon.

Ihmisiä, jotka eivät sovi yksiselitteisesti kumpaankaan sukupuoleen, kutsutaan transihmisiksi tai intersukupuolisiksi. Monet heistä kokevat elävänsä väärässä ruumissa.

Viimeksi asia nousi julkisuuteen MTV3:n 45 minuuttia ohjelmassa, jossa lestadiolaisperheen lapsi kertoi rankasta sukupuolenkorjausprosessistaan. Tarinan loppu on onnellinen: entinen naisen ruumissa riutunut mies on nyt sinut itsensä kanssa ja virallisesti naimisissa – tietenkin naisen kanssa.

Sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia ajavan Trasek ry:n puheenjohtaja Antti Karanki on tyytyväinen jutussa esiintyneen Demian Seesjärven puolesta.

– Tärkeintä on hyväksyä se, että on syntynyt erilaiseksi. Se on monille asiassa kaikkein vaikeinta.

Keitä ovat transihmiset?

Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi vuonna 2000, että Suomessa on 200–300 transsukupuolista ihmistä, jotka hyötyisivät kirurgisesta sukupuolen korjaushoidosta.

Todellisuudessa määrä lienee huomattavasti suurempi.

Helsingin ja Tampereen transpoliklinikoille hakeutuu vuosittain 100–150 ihmistä. Trasek arvioi Suomessa olevan noin 5 000 transsukupuolista ihmistä.

Transihmisten kirjo on laaja. Heitä kaikkia yhdistää se, että he tuntevat oman sukupuolensa muuksi kuin mikä heille on syntymässä väestörekisteriin merkitty.

– Transihmisiin lukeutuvat muun muassa transvestiitit, jotka eläytyvät välillä toisen sukupuolen rooliin. He kokevat kuitenkin yleensä olevansa samaa sukupuolta kuin väestörekisteritieto kertoo. Joillekuille transvestiittiys voi tosin olla transsukupuolisuuden esiaste, Karinki selvittää.

Sukupuolen vaihtaminen voi viedä 10 vuotta

Sukupuolenkorjausprosessi on kaksiosainen.

Korjausprosessin lääketieteellinen osuus käynnistyy, kun ihminen hakeutuu sukupuoli-identiteetin tutkimukseen. Tutkimusjakso kestää puolesta vuodesta vuoteen. Koko sukupuolenvaihdosprosessi voi kestää jopa kymmenen vuotta. Yleensä siitä selviää kuitenkin noin viidessä vuodessa.

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, onko kyse todella transsukupuolisuudesta tai muusta sukupuolen moninaisuudesta eikä jostakin mielenterveyden häiriöstä, joka aiheuttaa tilapäisen harhaluulon väärästä sukupuolesta. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan se, onko tutkittavalla voimavaroja lääketieteellisen korjausprosessin läpikäymiseen. Diagnoosi tehdään potilaan kertomuksen ja kokemusten perusteella.

Tutkimusten perusteella vain pieni määrä katuu prosessiin lähtemistä. Katumuksen syitä ovat yleensä tuen puute, vaikeudet sosiaalisten suhteiden solmimisessa ja epäonnistunut kirurginen korjaus.

Miehet haluavat rinnat, naiset rintojen poiston

Transmiehillä on erilaiset toiveet ja odotukset sukupuolenkorjausprosessin lopputuloksen suhteen kuin naisilla.

– Naiseksi itsensä korjaavat miehet pyrkivät yleensä niin kirurgiseen operaatioon kuin juridiseenkin sukupuolenkorjaukseen. Mieheksi itsensä korjaaville naisille saattaa riittää kevyempi rintojen poisto ja juridinen korjaus.

Monille leikkaukset eivät ole pääasia, vaan tärkeämmäksi nousee virallinen naiseksi tai mieheksi tunnustaminen ja uuden henkilötunnuksen saaminen.

– Jotkut eivät halua käyttää hormoneja, eivätkä he tarvitse lääketieteellisiä hoitoja. Miksi heidätkin siis pitää alistaa lääketieteelliseen diagnostiikkaan, Karinki kysyy.

Mies naisten saunassa

Uusi sukupuoli tuo arkeen monenlaisia pulmia, kuten kysymyksen siitä, milloin voi mennä naisten vessaan, saunaan tai pukuhuoneeseen aiheuttamatta läsnäolijoissa suurta hämmennystä.

Karingin mukaan uusi elämä kannattaa aloittaa rauhallisesti tunnustellen.

– Monesti täytyy vain miettiä, mikä on hyvä. Jos tietoisuus asiasta leviää ja ihmiset ymmärtävät, että transsukupuolinen ihminen ei mene esimerkiksi saunaan tirkistelemään muita vaan käyttäytyy vain oman identiteettinsä mukaan, ongelmat vähenevät.

Karinki ymmärtää, että aina hankaluuksilta ei voi välttyä.

– Jos esimerkiksi työpaikalla ei tiedetä, että joku on ollut tai on parhaillaan sukupuolenkorjausprosessissa ja haluaa käyttää eri pukuhuonetta kuin ennen, totta kai se hämmentää työkavereita. Työpaikalla pitäisikin keskustella asiasta avoimesti. Erityisesti työnjohdon pitäisi tukea transsukupuolista ihmistä.

Lestadiolaisperheen lapsen rankka sukupuolenkorjausprosessi: ”Lapsena mietin jo itsemurhaa”