Ei sairaus tai vika – tiedätkö, mitä on intersukupuolisuus? Lääkärin mukaan vauvojen sukuelinkirurgia on "pelkkä arvaus""

2:41
Entä miksi "tyttöjen ja poikien leluista" pitäisi jo luopua? Niin sanotut tyttöjen ja poikien lelut ovat olleet normi, joka on nyt murtumassa.

Intersukupuolisuus ei ole sairaus eikä sitä tarvitse korjata. Silti joillekin tehdään leikkaushoitoja jo vauvana. – Intersukupuolisuuden hoidossa kalskahtaa ongelmana se, että se perustuu jäykkään kahden sukupuolen ajatteluun. Siihen, että ihmiset eivät sietäisi erilaisuutta ja että sukupuolia ei saa olla enempää kuin kaksi, kirurgian ja lastenkirurgian erikoislääkäri Mika Venhola sanoo.

– Mitä intersukupuolisuus tarkoittaa? Se on hyvin yksilökohtainen juttu, kirurgian ja lastenkirurgian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Mika Venhola pohtii.

Intersukupuolisuudella tarkoitetaan useita erilaisia kehon tiloja, joissa sukupuolta määrittävät piirteet eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Se on sateenvarjotermi, jonka alle luokitellaan monenlaisia asioita.

Ominaisuudet ovat yksilöllisiä

Sukupuolta määrittäviä piirteitä voivat olla esimerkiksi kromosomit tai hormonitoiminta. Toisinaan intersukupuolisuus huomataan vasta murrosiässä, kun esimerkiksi kuukautiset eivät alakaan.

Se, millaisia ominaisuuksia kullakin intersukupuolisella on, on yksilöllistä.

– Perinteisesti ajattelemme, että sukupuolijako näkyy ihmisen vartalossa ja kehossa. Että kehossa on tiettyjä asioita, jotka on sukupuolitettu merkeiksi miehestä tai naisesta. Intersukupuolisella miehisiä tai naisisia merkkejä voi olla yhtä aikaa, Venhola kuvailee.

Intersukupuolisuus ei ole sairaus eikä sitä tarvitse korjata. Toisinaan intersukupuolisuuteen kuitenkin liittyy tiloja, jotka vaativat säännöllistä lääkitystä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi lisämunuaiskuoren liikakasvu, joka voi aiheuttaa kortisoni- ja suolatasapainon häiriöitä. Silloin lääkitys täytyy aloittaa jo vastasyntyneenä.

– Toisilla ihmisillä intersukupuolisuus on identiteetti: ihminen ajattelee, että se kokonaisvaltaisesti määrittelee häntä niin kehollisessa kuin sosiaalisessakin sukupuolessa. Toiset ajattelevat, että heidän kehossaan on jotain vähän harvinaisempaa tai epätyypillistä, mutta kokevat, ettei se ole niin merkityksellinen asia, että ihminen kokisi olevansa intersukupuolinen, Venhola sanoo.

Osalla intersukupuolisista ihmisistä on sukuelimet, jotka eivät noudata niin sanottuja naisen ja miehen keholle asetettuja "kriteerejä". Joillekin heistä tehdään leikkaushoitoja jo vauvana. Tätä Venhola pitää ongelmallisena.

Leikkaushoitoja tehty 1950-luvun jälkeen

Leikkaushoitoja lähdettiin alun perin tekemään 1950-luvun jälkeen. Silloin vallalla oli ajatus siitä, että tietynlaiset sukuelimet ovat tarpeelliset, jotta ihminen voi elää onnellisesti, päästä parisuhteeseen ja myös nauttia seksielämästään.

– Siinä vaiheessa luotiin malli, joka ei perustunut mihinkään vahvaan tutkimusnäyttöön. Lääkärit ajattelivat, että tällä tavalla tekemällä he auttavat potilaitaan, Venhola sanoo.

Mallissa on olemassa vain kaksi sukupuolta: mies ja nainen. Koska intersukupuolista ihmistä ei voinut olla olemassa, hänet täytyy leikkauksin määrätä toiseen sallituista kategorioista.

– Ulkoisten ja osin myös sisäisten sukuelinten suhteen tehtiin sitten toimenpiteitä, jotta ihminen voisi olla tyytyväinen ja onnellinen mies tai nainen. Toimenpiteillä "ristiriitaiset" piirteet pyrittiin poistamaan, Venhola kuvaa.

Hoitonäkemykset ovat säilyneet melko muuttumattomina viimeisen 50 vuoden ajan. Samaan aikaan yhteiskunta ja ihmiset ovat kuitenkin muuttuneet harppauksin.

– Sukupuolen moninaisuus on nyt asia, jota rummutetaan, ja ihan syystäkin. Intersukupuolisuuden hoidossa kalskahtaa ongelmana se, että se perustuu jäykkään kahden sukupuolen ajatteluun ja siihen, että ihmiset eivät sietäisi erilaisuutta ja että sukupuolia ei saa olla enempää kuin kaksi, Venhola sanoo.

Kirurgisia hoitoja kritisoitu

Oikeusministeriön teettämää selvitystä kommentoineen Setan mukaan intersukupuolisten ihmisten oikeus keholliseen koskemattomuuteen ja itsemääräämiseen ei toteudu Suomessa.

Esimerkiksi Amnesty on kritisoinut intersukupuolisille Suomessa suoritettuja kirurgisia hoitoja. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE suositteli jo keväällä 2016, että ulkoisia sukupuoliominaisuuksia muokkaavia toimenpiteitä ei tehtäisi, ennen kuin lapsi voi itse määritellä sukupuolensa.

Myöskään Suomen Kätilöliiton kannanoton mukaan tervettä lasta ei saa altistaa lääketieteellisille toimenpiteille.

Vauvalta sukupuolta tai halukkuutta leikkaushoitoihin ei luonnollisesti voida kysyä. Siksi se, mitä leikkauksin päätetään niin sanotusti korjata, on pelkkä arvaus, Venhola kuvaa.

Kirurgialle ei ole välitöntä tarvetta, sillä sen voi tehdä myös myöhemmin, mikäli ihminen itse niin haluaa. Mitään syytä kiirehtiä ei siis ole. Toisinaan intersukupuolisten vauvojen leikkaamista kuvataan "epämuodostumien" korjaamiseksi, vaikka intersukupuoliselle itselleen toiminta voi myöhemmin näyttäytyä silpomisena.

"Toimenpiteet, jotka tehdään puhtaasti ulkonäköperustein pienille vauvoille, ovat mielestäni perustelemattomia"

Myös Venhola itse on eri mieltä siitä, että rutiininomainen leikkaustoiminta olisi tarpeen.

26.10. vietetään kansainvälistä intersukupuolisten päivää.

– Tämä on perinteinen ajattelumalli: on kaksi sukupuolta, joilla on sukupuolelleen tyypilliset sukuelimet, ja mikäli näin ei ole, kyseessä on tilanne, joka pyytää korjaamista. Vaikka ei vauva tietenkään mitään pyydä. Ajatellaan, että tulevaisuutta varten hänen olisi parempi kasvaa siten, ettei sukuelimissä ole mitään erityisyyttä tai erilaisuutta, Venhola sanoo.

Intersukupuolisen vauvan sukuelinten ulkonäköä ei kuitenkaan leikkauksissa muuteta siksi, että lapsi olisi sairas tai jonkinlaisessa vaarassa.

– Ei ole kyse siitä, etteivät sukuelimet olisi sellaisenaan toimivat tai siitä, että lapsella olisi joku sairaus. Näin ollen välitöntä vaaraa tai ongelmaa tästä asiasta lapselle ei ole. Ja koska samaan aikaan ei ole tietoa siitä, mikä lapsen identiteetti on – onko hän isompana mielestään tyttö, poika, intersukupuolinen, muunsukupuolinen – on pelkkä arvaus, mennäänkö sukuelinkirurgiassa oikeaan suuntaan vai tyystin väärään, Venhola kuvailee.

– Jos nämä asiat asetetaan puntariin, niin toimenpiteet, jotka tehdään puhtaasti ulkonäköperustein pienille vauvoille, ovat mielestäni perustelemattomia ja niistä pitäisi luopua, Venhola sanoo.

"Voivat synnyttää lapselle häpeän tunteita"

Potilaiden parhaaksi ajateltu toimintamalli on Ventolan mukaan osalle intersukupuolisista jo itsessään vahingollinen.

– Lapsuuden kivuliaat hoidot ja niiden seurantaan liittyvät tarkistuskäynnit voivat synnyttää lapselle häpeän tunteita ja kokemuksen siitä, että hänessä on jotain oleellista vikaa. Seurantaan liittyvä sukuelinten syynääminen ja usein myös valokuvaaminen on monen intersukupuolisen aikuisen mielestä ollut syvästi vaurioittavaa ja loukkaavaa.

Leikkauksissa genitaalien erogeeninen tunto voi vaurioitua vakavasti ja jopa pysyvästi. Sukuelinten niin sanottu normalisoiminen voi tarkoittaa esimerkiksi tytöksi oletetun henkilön klitoriksen typistämistä.

– Tätä toimenpidettä kauhistelemme, kun se liittyy tyttöjen rituaaliseen ympärileikkaukseen, mutta jota lääketieteessä ajatellaan soveliaana silloin, kun se liittyy intersukupuolisten lasten hoitoon. Lopputulos molemmissa on aivan sama, vaikka toinen tehdäänkin sairaalaolosuhteissa.

Vanhempia ei saa painostaa tekemään päätöstä

Vanhempia ei saisikaan asian suhteen painostaa tekemään pikaisia päätöksiä. Monelle intersukupuolisuus on melko tuntematon asia eikä tuore vanhempi välttämättä koe olevansa kykenevä tekemään minkäänlaista päätöksiä asiassa.

– Tämä on asia, jota vanhempien pitää antaa puntaroida ja harkita riittävän kauan. Lääkäreiden pitäisi visusti varoa käyttämästä valtaa ihmisiin, etteivät ihmiset kokisi, että heitä pakotetaan jonkinlaisiin valintoihin tai toimintaan, johon he itse eivät koe olevansa valmiita tai joihin heillä ei ole eväitä.

Vaikka ihminen voitaisiin lääketieteellisesti luokitella intersukupuoliseksi, hän ei välttämättä itse koe asiaa merkityksellisenä tai tarvitse tai halua minkäänlaisia hoitoja. Intersukupuolinen voi pitää omaa sukupuoli-identiteettiään selvästi naisen tai miehen identiteettinä.

– Hän on siis ihminen, jolla ei koskaan elämänsä vaiheessa ole tarvetta lääkityksiin tai hoitoihin. Hän elää ilman mitään tarvetta askaroida lääketieteen tai lääkäreiden kanssa, Venhola sanoo.

Juttua korjattu 28.10.2019 klo 8.57: Selvitys kehollisesta koskemattomuudesta on oikeusministeriön teettämä, ei Setan, kuten artikkelissa aiemmin luki.

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja