Vaalivalvoja Jari Korkin kommentti: Mitä jos annettaisiin RKP:n käynnistää hallitusneuvottelut – vaalituloksesta riippumatta?

Puolentoista viikon päässä odottavien eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkoi keskiviikkona. Mediasta olemme kuulleet, että ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä sujui viime vaalien tahtiin, toisin sanoen ääniä annettiin 236 000. Suomessa asuvien äänioikeutettujen äänestysprosentti oli 5,5 prosenttia.

Sitä voi halutessaan pitää vilkkaana – tai etelän räntäsade muistaen – jopa hyvin vilkkaana. Olen kuitenkin vaali vaalilta tullut yhä epäilevämmäksi sen suhteen, mitä ennakkoäänestyksestä voi tai pitää päätellä.

Ennakkoäänestyksen suosio on jatkuvasti kasvanut, ja viime kerralla ennakkoääniä annettiin jopa enemmän kuin varsinaisena vaalipäivänä. Vuoden 2019 eduskuntavaalien luvut olivat 36,6 prosenttia ennakkoon ja 35,5 prosenttia vaalisunnuntaina. Kokonaisprosentti oli siten 72,1.

Äänestäminen on siis ennakkoon jo suositumpaa kuin varsinaisena vaalipäivänä. Suosion kasvuun ovat vaikuttaneet monet syyt, joista tärkein on tietysti se, ettei ennakkoon äänestämistä tarvitse enää nykyisin perustella mitenkään toisin kuin joskus takavuosina.

Lisäksi ennakkoäänestys on tehty helpoksi: se onnistuu missä päin Suomea tahansa ja äänestyspaikkoja on nyttemmin myös esimerkiksi kauppakeskuksissa.

Juuri ennakkoäänestyksen suosion jatkuva kasvu tekee vaikeaksi äänestysvilkkauden tulkitsemisen. Mistä me tiedämme, onko viime vaaleja vilkkaampi äänestys merkki näiden vaalien kiinnostavuudesta vai ihmisten ajankäytön optimoinnista?

Vilkkainta ennakkoäänestys on tälläkin kertaa Lapin vaalipiirissä. Pitkät matkat ja niin edelleen. Vaalipäivänä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin se ikioma äänestyspaikka.

Vaikka välttelisimme ennakkoäänten ylitulkintaa, on tilanteen kehittymistä silti mielenkiintoista seurata. Se onnistuu lähes reaaliajassa oikeusministeriön vaalisivuilla. Sivuston tiedot päivitetään kerran tunnissa.

RKP:stä hallitustunnustelija?

Television vaalikeskusteluiden ja -tenttien päästyä vauhtiin erilaisten ennakkoehtojen asettelu hallituspohjalle ja hallitusohjelmalle näyttää pikemminkin lisääntyvän kuin vähenevän. Esteitä hallituksen muodostamiseen alkaa olla ilmassa niin sakeana, että tulee mieleen näkökulman vaihtaminen.

Mitä jos sovittaisiin, että annetaan Ruotsalaisen Kansanpuolueen RKP:n käynnistää hallitusneuvottelut?

Kuten kaikki tietävät, kompromissihakuinen RKP sujahtaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä mihin tahansa hallitukseen, joten eikö olisi helpointa antaa sen myös tehdä työt eikä pelkästään korjata hedelmät? Ihan vaalituloksesta riippumatta.

Ennakkotapaus on olemassa. Vuoden 1954 keväällä enemmistöhallituksen pääministeriksi istutettiin RKP:n Ralf Törngren, kun kaikilla muilla oli tehtävään liikaa vastustajia. Törngren oli puolueensa ainoa ministeri, mutta samalla myös pienin yhteinen nimittäjä pääministeriksi.

Mielenkiintoinen kokeilu jäi tosin lyhyeksi. Hallituksen yhteistyöhaluja ei varsinaisesti nostanut se, että ulkoministeriksi pantiin edellinen pääministeri Urho Kekkonen (maalaisliitto) ja sisäministeriksi tämän kiivas vastustaja Väinö Leskinen (sd.).Törngrenin hallitus erosi jo lokakuussa 169 päivän jälkeen.

Mutta saahan sitä yrittää.  

Lue myös: Moni äänestäjä harkitsee nyt taktikointia puoluevalinnassaan, mutta kannattaako se? Vaaliasiantuntijalla selvä mielipide

Tutkijan mukaan näissä eduskuntavaaleissa on jotain poikkeuksellista, josta kaikki puolueet ovat tietoisia

Tämä kaikki sinun tulee tietää äänestämisestä – yksi sääntö on ylitse muiden