Lapinjärveläisessä perheessä varttuneesta pikkupojasta tuli yksi Suomen pelätyimmistä raskaan sarjan rikollisista. Uutuskirjassa Lauri Johansson kertoo avoimesti rankasta lapsuudestaan ja vankilaelämään johtaneista tapahtumista.
Väkivallan ja koston kierteet tulivat Lauri Johanssonille tutuiksi jo pikkupoikana.
Kotioloja varjostivat väkivaltaisen alkoholisti-isän epävakaa käytös ja nyrkiniskut, joista poika ja äiti saivat tämän tästä osansa.
– Hän hakkasi, koska kuulemma pian tekisin jotain pahaa. Sain siis selkään jo etukäteen. No, minä tein, kun kerran rangaistuksenkin olin jo saanut. Kostin kiusaamalla viisi vuotta nuorempaa pikkuveljeäni, mistä seurasi uusi selkäsauna, ja kierre oli valmis.
Näin Johansson kuvailee lapsuuttaan MTV:n rikostoimittajan Jarkko Sipilän kirjoittamassa, tänään julkaistavassa elämäkerrassa Late – Suomen pelätyimmän rikollisen tarina (Crime Time).
Lue myös: Kolmoismurhaaja Late Johanssonia kuullaan Aarnion todistajana Vuosaaren palkkamurhatapauksessa – ex-rikollispomo kavahti ovelle ilmaantunutta haastemiestä: "Perhana kun säikähdin!"
Suunnitteli isän tappamista
Alakouluikäisenä Johansson oli niin kypsynyt humalapäissä jatkuvaa harmia aiheuttavaan isäänsä, että suunniteli tämän puukottamista. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt, hän kertoo.
Sittemmin kävi toisin. Väkivallan ja huumekaupan sävyttämä rikolliselämä ajatui enenevissä määrin pois raiteiltaan. Johansson vaali kylmän ja sydämettömän rikollisen imagoa tummien lasiensa takaa ja toimi keinoja kaihtamatta.
– Huumebisnes on voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa, eikä siinä mitkään positiiviset tai negatiiviset tunteet paina yhtään mitään, hän sanoo kirjassa.
Lue myös: Lauri ”Late” Johansson on nyt vapaa mies – näin kolmoismurhasta tuomittu ex-rikollispomo asteli vapauteen: ”Eihän kaikki hyväksy mua, eikä monen mielestä mun pitäisi vapautua ollenkaan”
Eräänlaisena huipentumana voidaan pitää vuotta 1992. Johansson oli pääepäiltynä murhassa, mutta poliisin kasaamat todisteet eivät riittäneet häntä vastaan.
Johansson meni miehen hautajaisiin kukat mukanaan. Hän piti haudalla lyhyen puheen, istui omaisten pöydässä ja piti vainajan lasta sylissään.
– Kytät sanoivat minua hirviöksi. Shakinpelaajana se oli ainoa oikea siirto siihen kohtaan. Vakuutin edes omaiset. Nykyisin tämä hävettää todella paljon ja pyydän anteeksi.
"Pitää olla syntyjään tappaja"
1999 Johansson perusti pahamaineisen Natural Born Killers -rikollisjärjestön. Kirjassa kuvataan 2000-luvun alussa tehtyä videohaastattelua, jossa juuri vankilasta vapautunut Johansson alleviivaa leveästi asemaansa lain toisella puolella.
Tuolloin hän kertoi olevansa ylpeä asemastaan ammattirikollisena.
– Kenestäkään ei tule opettelemalla tai muuten tappajaa. Pitää olla syntyjään jo tappaja, Johansson uhosi haastattelussa.
Seuraavana vuonna, 2002, hänet tuomittiin elinkautiseen rikollisliigasta eroon pyrkineen jäsenen murhasta.
Kului vielä viisi vuotta, kunnes asiat muuttuivat radikaalisti. Johansson tuli uskoon. Hän otti yhteyttä murharyhmän tutkijaan ja tunnusti kaksi 1990-luvulla pimeäksi jäänyttä murhaa. Taustalla olivat huumevelat.
Toinen näiden rikosten uhreista oli mies, jonka hautajaisissa Johansson kävi.
Lue myös: Pantavapauteen päässyt kolmoismurhaaja Late Johansson valmistautuu muuttoon Valkeakoskelle, tyrmää pelot: "En aio yhtäkään lasta vahingoittaa"
42 vuoden "paskat fiilikset"
Johansson kertoo itkeneensä uskoon tulemisensa jälkeen monia kertoja. Hän painottaa kirjassa, ettei rikollista elämäntapaa luotsaava ihminen voi olla ikinä onnellinen.
– Kun on 42 vuotta kerännyt paskoja fiiliksiä, käyttänyt ja myynyt kamaa, ampunut kolme miestä ja ollut mukana vaikka missä, niin ei se ihan yhdellä itkemisellä lähde, hän sanoo kirjassa.
– Ei tämä mikään vapaalippu onneen ole. Monenlaisia ahdistuksia on pitänyt ja pitää edelleenkin käydä läpi.
Johansson pääsi viime joulukuussa valvottuun koevapauteen 18,5 vankeudessa vietetyn vuoden jälkeen. Kesäkuussa myös nilkasta killuneesta valvontapannasta tuli taaksejäänyttä elämää.
Johansson kertoo rikolliseen elämäntapaan ajautumisesta yllä olevalla videolla. Kysymys vapautumisesta sai entisen vangin puhkeamaan kyyneliin. Miltä lähes vuosi siviilissä on tuntunut vankilavuosien jälkeen?