Painonnostaja Anni Vuohijoen ja Miia Kirsin kirjoittama teos Voima kanssamme – rautaista tietoa voimaharjoittelusta (Otava) avaa lukijalle voimaharjoittelun saloja, mutta kertoo samalla myös Vuohijoen tarinan koulukiusatusta ja isoveljensä menettäneestä nuoresta tytöstä olympiaurheilijaksi.
– Olin kehittänyt päässäni kaavan, että voittaakseni henkiset pelkoni minun tulisi olla maailman vahvin tyttö.
Näin Anni Vuohijoki mietti ennen voimanoston nuorten MM-kisoja vuonna 2011. Suurin tuska viisi vuotta aiemmin tapahtuneesta Lauri-isoveljen väkivaltaisesta kuolemasta oli hellittänyt, ja Anni oli päättänyt, että maailmanmestaruus olisi piste kaikelle masennukselle ja surulle.
– Lopetin yhteydenpidon ystäviini, jätin pitkäaikaisen poikaystäväni, jotta kykenin harjoittelemaan enemmän. Olin itsekkäin tapaamani ihminen. Jäin lopulta kyykyssä ilman tulosta.
Ei edelleenkään kutsua luokkakokoukseen
Vuohijoen matka olympiapainonnostajaksi on ollut raskas taistelu. Nuorempana painot olivat henkisiä ja ne kasautuivat Vuohijoen niskaan, mutta vuosi vuodelta ne siirtyivät pikku hiljaa pois harteilta fyysisiksi painoiksi punttitangon päihin.
Matkaa kuvaa hyvin Vuohijoen ja Kirsin kirjoittaman uutuuskirjan väliotsikko "Mestarit syntyvät harvoin pumpulissa". Tällä Vuohijoki viittaa varsinkin ala-asteikäisenä Nakkilassa kokemaansa koulukiusaamiseen.
– Muistan aina sen hetken, kun istuin 14-vuotiaana mummilan tietokoneella ja mietin, että kirjoitan kirjan siitä, miltä tuntuu olla koulukiusattu.
– Olen se, jota ei edelleenkään uskalleta pyytää luokkakokoukseen, koska kaikki tietävät viimeisten ala-astevuosien olleen henkisesti erittäin rankkoja minulle, Vuohijoki toteaa kirjassaan.
