Petri Pölösen väitöstutkimuksessa hyödynnettiin noin kymmenen tuhannen potilaan aineistoa useista eri verisyövistä. Samanlaista, laajamittaista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty verisyövistä!
Ainutlaatuisen laaja tutkimus tuotti uutta tietoa verisyöpien geneettisistä piirteistä. Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa filosofian maisteri Petri Pölösen väitöstutkimuksessa hyödynnettiin noin kymmenen tuhannen potilaan aineistoa useista eri verisyövistä.
Vastaavaa laajamittaista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty verisyövistä.
Mikä on verisyöpä?
Leukemia eli verisyöpä syntyy, kun luuytimen valkosolujen esiasteet muuttuvat pahanlaatuisiksi – siis syöpäsoluiksi. Terveyskirjaston mukaan leukemiassa potilaalle ei kasva yksittäistä kasvainta.
Leukemioita on erilaisia: esimerkiksi akuutin leukemian oireita ovat väsymys, luukivut, verenvuodot ja sitkeät tulehdukset.
Krooniset leukemiat etenevät hitaasti eivätkä välttämättä aiheuta minkäänlaisia oireita, vaikka leukemia on jo havaittavissa verikokeissa.
Tutkimus avainasemassa täsmähoitojen kehityksessä
Tutkimus paljasti, että syöpäsolun tyyppi ja kehitysaste vaikuttavat voimakkaasti taudin ominaisuuksiin, potilaiden ennusteeseen ja lääkkeiden tehoon. Ensiarvoisen tärkeäksi osoittautui taudin alatyyppien tunnistaminen.
Perinteisesti verisyöpiä on jaoteltu syöpäsolujen ulkomuodon ja kromosomipoikkeavuuksien perusteella. Viimeisen vuosikymmenen aikana syöpää aiheuttavien mutaatioiden tunnistaminen on johtanut esimerkiksi huonoennusteisten potilaiden tunnistamiseen.
Uuden tiedon valossa on tunnistettu useita syöpää edistäviä prosesseja, joiden toiminnan estäminen lääkkeillä on ensiarvoisen tärkeää. Ongelmana ovat kuitenkin lääkevasteiden valtavat erot potilaiden välillä.
Syöpää edistävien prosessien tarkasteleminen mahdollistaa sen, että hoidosta hyötyvät potilaat tunnistetaan. Lisäksi voidaan kehittää täsmähoitoja.
Hoidon teho riippuu syövän alatyypistä
Vaikka erilaista tietoa tuotetaan valtavia määriä, mutta tiedon tulkinta ja soveltaminen hoitostrategiaksi on haastavaa. Pölösen väitöstutkimuksessa sovellettiin tilastollisia menetelmiä ja koneoppimista, joiden avulla potilaita ryhmiteltiin verisyöpien alatyyppien perusteella.
Tutkimus osoitti, että taudin alatyypit ovat yhteydessä verisolujen kehitysasteisiin ja geneettisiin muutoksiin. Tutkimuksessa havaittiin esimerkiksi, että lääkeaine venetoclax oli tehokas tietynlaisissa verisyöpäsoluissa, mutta vasteeltaan heikko toisissa.
Väitöstutkimuksessa tunnistettiin myös esimerkiksi verisyöpien pintaproteiineja, jotka voivat olla avuksi immunoterapiassa. Immunoterapioissa immuunijärjestelmää pyritään aktivoimaan hoidon avulla.
Lue lisää lifestyle-aiheista!
Lähteet: Itä-Suomen yliopisto, Terveyskirjasto.fi