Yle kertoi maanantaina, että Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat sopineet epävirallisesti keskenään, että kunnat eivät kilpaile palkoilla houkutellakseen päteviä lastentarhaopettajia avoinna oleviin tehtäviin.
Äkkiseltään moni lastentarhanopettaja voisi viime päivien uutisten valossa ajatella, ettei hänen työtään kunnissa arvosteta, sen verran oudolta väitteet sopimuksesta kuulostavat. Toki arvostusta voi antaa muutenkin kuin rahallisesti, mutta yliopistotason koulutuksella hankittu vähimmäispalkka 2 300 euroa kuukaudessa ei kuulosta kummoiselta.
Ja tiedoksi, että lastentarhanopettajien palkat ovat Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa pysähtyneet juuri tuon 2 300 euron vähimmäispalkan kieppeille.
Lastentarhanopettajan vähimmäispalkka määritellään työ- ja virkaehtosopimuksessa, mutta tehtäväkohtainen palkka neuvotellaan paikallisesti aina työnantajan eli kunnan kanssa.
Vertailun vuoksi tässä on muutama hatusta vedetty esimerkki palkoista, joiden tehtävänimikkeitä kunnista löytyy. Lähteenä on käytetty oikotie.fi:n palkkalaskuria.
Hankinta- ja laskentainsinööri 3 995 e / kk
Järjestelmäasiantuntija 3 474 e / kk
Ohjelmistosuunnittelija 3 525 e / kk
Keskustelu lastentarhanopettajien palkoista on käynyt kiivaana. Moni pitää palkkaa kaiken kaikkiaan pienenä. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kutsuu pääkaupunkiseudun kolmen kunnan väitettyä sopimusta palkkakartelliksi.
8:12
Miksi juuri tämä asia on herättänyt sosiaalisessa mediassa ja netin kommenttipalstoilla suuria tunteita? Omalla kohdallani kuohahduksen syy on se, että kohtaan päivittäin näitä ihmisiä, joiden kunnianhimo, kiintymys ja valtavan vastuun määrä omassa työssään tekevät minuun suuren vaikutuksen.
Mietin usein, miten hemmetissä he jaksavat pukea, riisua ja pukea kymmeniä lapsia toppahaalareihin ja niistä pois, ja pukea ja riisua taas uudestaan, kun pissihätäkin tuli taas jollekin puettavalle. Itsellä pääsee itku välillä yhdenkin lapsen kanssa.
He hymyilevät ja ovat kivoja, vaikka yhden vanhemman mielestä he ulkoilevat lasten kanssa liian vähän, toisen mielestä liian paljon ja kolmannen mielestä tarhan eteisessä on liian kuraista, ja hän sen teille siinä aamutuimaan ilmoittikin.
Tämän lisäksi he opettavat lapsillemme arvokkaita taitoja tulevaisuutta varten. Sitä, miten toimitaan ryhmässä ja miten otetaan toisia huomioon.
He sovittelevat lasten riitatilanteita ja opettavat anteeksipyynnön merkityksen sekä sen, ettei ketään voi polttopallossa tykittää päin pläsiä. Tätäkin he tekevät kymmenien lasten kanssa. Päivittäin. Itselläni loppuu happi pelkästään yhden kaksikon taisteluja selvitellessä.
Sitten he ruokkivat lapset, opettavat käymään vessassa ja pikkuhiljaa pukemaan myös itse päälleen.
Aika hiljaista olisi omassa kodissani myös noiden jouluaskartelujen (ja kaikkien muittenkin askartelujen kanssa), jos niitä ei tehtäisi päiväkodissa. Ilman päiväkodin ammattilaisia meillä ei olisi yhtään paffikynttilää leiskumassa takan päällä.
Oma jälkikasvuni olisi oma autuaan tietämätön kirkonrotasta, peilistä ja monesta muusta perinteisestä leikistä ilman, että tarhassa olisi niitä opetettu. Meillä leikitään usein sitä leikkiä, missä äiti on kivi (ei vierivä).
He viitsivät käydä myös retkillä valtavan lapsikatraan kanssa. Moni tietää, että pelkkä kauppareissu yhdenkin alle kouluikäisen kanssa voi olla straight from hell.
Kaiken kukkuraksi he ovat vanhemmillekin nastoja. He kertovat pitkän ja vaiherikkaan työpäivänsä päätteeksi, mitä juuri minun lapseni on tänään tehnyt ja mitä oppinut.
Päiväkodin opettajat ja hoitajat ovat omassa elämässäni hyvin tärkeitä ihmisiä. Siksi minua sapettaa viime päivien uutisia tutkaillessa. Kuten erään Facebook-kommentoijan mukaan, tämä on minustakin täydellistä perseilyä.
Kirjoitus on aiemmin julkaistu toimittajan FB-sivuilla.
Päiväkotikysely