Puoluerajoista riippumatta monesti kuulee lauseen "Euro lapseen tuo itsensä moninkertaisesti takaisin". Silti monissa päiväkodeissa kipuillaan. Mikä mättää? Tätä kysyy toimittajamme Joonas Lepistö.
Otetaan esimerkki pääkaupungistamme.
Helsingin varhaiskasvatuksessa on 415 epäpätevää lastenhoitajaa yhteensä 2833 vakanssista, 440 epäpätevää lastentarhanopettajaa yhteensä 1908 vakanssista sekä 58 epäpätevää erityislastentarhanopettajaa yhteensä 211 vakanssista.
Lue myös: Kaikilla suomalaislapsilla ei ole samanlaisia oikeuksia: Nämä 5 epäkohtaa pitäisi korjata!
Tilanne on haastava myös Espoossa ja Vantaalla. Kävin Vantaalla haastattelemassa päiväkodin johtaja Ritva Salosta. Hän kertoi, miksi pätevyys päiväkodissa on tärkeää:
– Osaaminen on parempaa silloin, kun ryhmässä on päteviä lastentarhanopettajia. Toiminta on monipuolisempaa. Toimintaa suunnitellaan paremmin, toteutetaan ja arvioidaan paremmin. Saaminen tuo lisää resursseja eli silloin pärjätään, vaikka joku puuttuisi.
Näin puhuvat poliitikot
Moni lienee kuullut lauseen: "Lapseen sijoitettu euro tuottaa itsensä takaisin moninkertaisesti." Katsotaan esimerkkejä poliitikoilta.
Maria Ohisalo, Vihreät: Jokainen lapseen sijoitettu dollari tuottaa seitsemän, sanoo nobelisti, taloustieteilijä James Heckman.
Annika Saarikko, Keskusta: Lasten varhaiskasvatus on merkittävä arvovalinta. Se maksaa itsensä monin verroin takaisin.
Eeva-Johanna Eloranta, SDP: OECD:n mukaan yhden euron sijoitus varhaiskasvatukseen tuottaa jopa seitsemän euroa, enemmän kuin mikään muu koulutusinvestointi.
Sari Sarkomaa, Kokoomus: Varhaiskasvatuksen laatuun sijoittaminen on kullanarvoinen sijoitus.
Li Andersson, Vasemmistoliitto: Jokainen varhaiskasvatukseen sijoitettu euro tuo kuusi euroa takaisin.
Mikaela Nylander, RKP: Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen panostaminen on kannattava sijoitus.
On sijoituksen "tuotto" kultaa tai hopeaa, lienee selvää, että yli puoluerajojen varhaiskasvatukseen panostamista pidetään tärkeänä. Mutta mikä mättää? Siis sen palkan lisäksi. Palataan ajassa taaksepäin.
"Meni 15 vuotta, kun STM ei välittänyt koko sektorista ja OKM ei saanut välittää"
Lastentarhanopettajakoulutuksen siirto yliopistoihin 1995 piti tehdä kustannusneutraalisti ja siksi opiskelijamääriä pudotettiin tuolloin reippaasti.
Tutkijat Eeva-Leena Onnismaa, Marjatta Kalliala ja Leena Tahkokallio ovat sanoneet, että aikoinaan päiväkotien ollessa sosiaalihallinnon alaisuudessa ei tehty edes arviota lastentarhanopettajien koulutustarpeesta. Erään asiantuntijan mukaan "meni 15 vuotta, kun STM ei välittänyt koko sektorista ja OKM ei saanut välittää".
Dramaattinen muutos 1990-luvulla
1970-1980 -luvuilla päiväkodin lapsiryhmissä oli kaksi opettajaa ja yksi hoitaja. 1990-luku toi mukanaan uuden ajan. Uuden asetuksen mukaan henkilöstöstä vähintään joka kolmannen tuli olla opettaja. Kunnat lukivat lakia niin, että vain joka kolmannen, kertoo asiaa läheltä seurannut toimija. Henkilöstön suhde muuttui päinvastaiseksi.
Mitoituksesta on väännetty ja käännetty pitkään. Nykyistä edellisellä hallituksella ei ollut riittävää tahtoa palauttaa suhdelukua entiselleen. Sen sijaan tänä syksynä voimaan tullut laki muuttaa tilanteen.
Tosin siirtymäaika on pitkä – 12 vuotta ja työntekijätarve on jo nyt. Hallitus on jo myöntänyt rahaa koulutuspaikkojen kasvattamiseen, mutta pääkaupunkiasumisen hintataso ei kaikkia houkuta.
Kuntaliiton mukaan hallituksen päätökset eivät tällaisinään riitä. Koulutusmäärien nousu ei voi perustua poikkeusrahoitukseen. Jarkko Lahtisen mukaan tilanne vaatii pysyvää ratkaisua sekä nykyisen tilanteen korjaamiseksi että tulevaisuuden tarpeen kattamiseksi.
Tilanne kelpoisen henkilöstön saatavuuden suhteen on huolestuttava. Erityisesti heinäkuun 2023 jälkeen – sen jälkeen valmistuvat sosionomit eivät enää ole kelpoisia varhaiskasvatuksen opettajiksi.
Sijaisuudet ok ylimenovaiheessa?
Vaikka tilanne on päästetty näin pahaksi, ei paluu vanhaan ole Onnismaan mukaan ratkaisu. Helsingin yliopistossa pidetään tärkeänä, että varhaiskasvatuksen opettajien kelpoisuusehdot säilytetään lain mukaisina lähtemättä alentamaan kelpoisuuksia työvoimapulan varjolla.
– Määräaikaiset sijaisuudet eivät ole hyvä juttu, mutta niitä voidaan käyttää ylimenovaiheen ratkaisuna. Jos ja kun nämä sijaiset ovat useimmiten koulutukseltaan sosionomeja tai lastenhoitajia, tämä motivoi heitä myös pätevöitymään tehtävään koulutuksella, toteaa Onnismaa.
Oman mielenkiintoisen lisänsä tuo kuntien erilaiset toimintamallit. Olen kuullut, että "Toiset kunnat satsaavat – toiset menevät siitä, missä rima on matalin". Kunnissa kannattaakin olla hereillä, kun Kansallisen koulutuksen arviointikeskus ryhtyy piakkoin arvioimaan laatua ruohonjuuritasolla.
Tämän jälkeen ehkä myös tarkemmin tiedetään, mihin poliitikkojen kannattaa "moninkertaistavat euronsa" sijoittaa.
Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Varhaiskasvatuksessa odotteluun ei kuitenkaan olisi varaa, sillä tärkeät vuodet lapsen kehityksessä ovat nopeasti ohi.