Ehdotus uudistetuksi tieliikennelaiksi saapui lausuntokierrokselle helmikuun puolivälissä. Pyysimme liikenneturvallisuusasiantuntijaamme, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalaista välittömästi kommentoimaan ehdotusta. Vesalainen kuitenkin halusi perehtyä luonnokseen perinpohjaisesti ennen syvällisempää analysointia – vasta nyt on kommenttien aika.
Voimassaolevan tieliikennelain yksi keskeinen asia on niin sanottu luottamusperiaate. Ajatuksena on, että tienkäyttäjien pitää voida luottaa siihen, että myös muut tienkäyttäjät noudattavat liikennesääntöjä.
Luonnoksessa uudeksi tieliikennelaiksi puhutaan luottamusperiaatteen sijaan tienkäyttäjän ennakointivelvoitteesta. Sen ajatuksena on, että tienkäyttäjän on otettava huomioon, ettei liikenteen toinen osapuoli välttämättä noudatakaan liikennesääntöjä.
Luottamusperiaate on kuitenkin ollut vuosikausia varsin toimiva ratkaisu, joka ei ole aiheuttanut ongelmia. Ennakointivelvoite sen sijaan saattaa lisätä tulkinnanvaraisuutta onnettomuustilanteissa ja johtaa yhä useammin ratkaisuihin, joissa syyllisyys jaetaan molempien kolarin osapuolten kesken. Mikäli näin kävisi, nousisivat todennäköisesti myös liikennevakuutusten hinnat.
Sujuvuutta turvallisuuden kustannuksella?
Uudeksi katutyypiksi tulisi pyöräkatu, jossa ajaminen autollakin sallittaisiin, mutta se tapahtuisi pyöräilijöiden ehdoilla. Sen sijaan, että luodaan nykyisten poikkeavien katutyyppien (kävelykatu ja pihakatu) rinnalle jälleen uusi katumuoto, tulisi selvittää, voidaanko asia selkeyden vuoksi järjestää olemassa olevilla katutyypeillä pyöräteitä, ajovuoroja ja rakenteita järjestelemällä. Epäselväksi jää myös se, missä pyöräkatua olisi tarkoitus käyttää ja millaisin edellytyksin katu voitaisiin muuttaa pyöräkaduksi.
Pyöräkadulla raitiovaunun nopeusrajoitus olisi 20 km/h. Pyöräilijälle ei ole määritelty nopeusrajoitusta ja autoilijan on sovitettava nopeutensa pyöräilyn mukaiseksi. Nämä kaksi jälkimmäistä ovat aika ympäripyöreitä määritelmiä. Lisäksi epäselväksi jää se, pitääkö pyöräkadulta poistuvan väistää kaikkea muuta liikennettä pihakadun ja kävelykadun tavoin.
Lisäksi ehdotuksessa esitetään, että lisäkilvin voitaisiin mahdollistaa pyöräily yksisuuntaisella kadulla vastavirtaan. Tällainen muutos olisi omiaan lisäämään onnettomuuksia, joissa pihasta lähtevä auto ajaa epähuomiossa vastavirtaan ajavan pyöräilijän eteen.
Tuntuukin siltä, että pyöräilystä yritetään lainsäädännöllä tehdä entistä sujuvampaa – valitettavasti se tapahtuisi kuitenkin turvallisuuden kustannuksella. Käsittämätöntä on myös pyöräilijän kypäränkäyttösuosituksesta luopuminen. Kypärän hyödyt ovat kiistattomia ja se vähentää aivovamman riskiä mahdollisessa kaatumis- tai onnettomuustilanteessa.
Vähintäänkin yhtä ihmeissäni olen ehdotuksesta, että heijastinpakosta luovuttaisiin. Heijastin on pimeään aikaan liikuttaessa henkivakuutus, joka parantaa suunnattomasti autoilijan mahdollisuuksia havaita jalankulkijan. Jos uuden tieliikennelain halutaan parantavan kevyenliikenteen turvallisuutta, tulisi sekä kypärän että heijastimen käyttövelvoitteet sanktioida sen sijaan, että niistä luovuttaisiin.
Muutama liikennemerkkeihin liittyvä huomio
Ehdotus uudeksi tieliikennelaiksi sisälsi myös sekä muutoksia olemassa oleviin liikennemerkkeihin että kokonaan uusia liikennemerkkejä.
Erikoista on, että esimerkiksi ”Oikealle kääntyminen kielletty”-merkin yhteydessä kiellettäisiin myös U-käännös vasemmalle. Nykyisessä laissa U-käännös on kielletty ”Vasemmalle kääntyminen kielletty” -merkin yhteydessä, mikä puolestaan on varsin perusteltua.
Mieltäni hämmentää myös muutos väistämisvelvollisuuteen kärkikolmio- ja STOP-merkkien yhteydessä. Nykyisessä laissa merkeillä osoitetaan, että risteykseen tulevan ajoneuvon on väistettävä ajoneuvoja ja raitiovaunuja, jotka saapuvat risteykseen risteävältä tieltä tai etuajo-oikeutetun liikenteen suunnasta. Uudessa lakiehdotuksessa merkillä sen sijaan osoitettaisiin, että ajoneuvon tai raitiovaunun on väistettävä risteyksessä muita ajoneuvoja ja raitiovaunuja.
Ehdotuksen mukaan luovuttaisiin siis käsitteestä jolla viitaan ajoneuvojen lähestymissuuntiin ja rajoitettaisiin väistämisvelvollisuus vain risteysalueelle. Vastaava käytäntö oli Suomessa vielä 1990-luvun alkupuolella, mutta siitä luovuttiin, koska onnettomuustilanteissa oli hankala näyttää toteen, kuka oli ehtinyt risteykseen ensin. Mielestäni nykyinen käytäntö on varsin toimiva, eikä sitä tulisi muuttaa ilman perusteltua syytä.
Uusina liikennemerkkeinä käyttöön otettaisiin muun muassa nastarenkaiden käytön kieltävä merkki sekä vetoketjuperiaatteeseen velvoittava liikennemerkki. Luonnoksessa ei esitetty tarvetta tai perusteluja sille, missä ja miten nastarenkaiden käytön kieltävää merkkiä aiottaisiin käyttää. Tällä hetkellä kiellolle ei ole olemassa erityisiä perusteluja. Jokaisella kuljettajalla on oltava oikeus valita itselleen turvallisin rengastyyppi, eikä heidän liikkumistaan tule valinnan seurauksena rajoittaa.
Vetoketjuperiaate puolestaan on sinänsä hyvä ja toivottava toimintatapa. Uuden liikennemerkin käyttöönotto tulisi kuitenkin lisäämään tulkinnallisia tilanteita kolaritapauksien vastuukysymyksiä selviteltäessä. Nykyinen järjestely on parempi ja suomalaisetkin oppivat vähitellen vapaaehtoisen vetoketjuperiaatteen käytön ilman liikennemerkkiä ja varsinaiseen ajojärjestykseen puuttumista.
Kääntymissäännön muuttaminen
Lakiehdotuksessa esitetään nykyistä vapaampaa kääntymissääntöä. Autolla saisi risteyksessä aiempaa vapaammin valita ajokaistan, jolle aikoo kääntyä. Tämä on sinällään kannatettava ehdotus, mutta aiheuttaa tiettyjä haasteita ajojärjestykseen.
Esimerkiksi alla olevassa tilanteessa vasemmalle kääntyvän tulisi väistää edestä lähestyvää. Mistä vasemmalle kääntyvä voi tietää, että edestä lähestyvä kääntyykin yhden kaistan yli?
Uudessa tieliikennelaissa tulisikin määritellä selkeästi, väistetäänkö väistämissäännön mukaan vai väistääkö kaistan yli kääntyvä aina.
Vasempaan reunaan pysäköiminen
Ehdotuksessa uudeksi tieliikennelaiksi mahdollistettaisiin pysäköiminen ajosuunnassa tien vasempaan reunaan myös kaksisuuntaisilla ajoradoilla. Tällainen toimintapa olisi omiaan aiheuttamaan sähläystä ja vaaratilanteita varsinkin vilkkaammilla kaduilla sekä sellaisilla katuosuuksilla, joilla on raitiovaunukiskoja. Vaaratilanteita syntyisi paitsi pysäköitäessä, myös kadun reunasta takaisin liikenteeseen liityttäessä.
Ehdotettu pysäköintikäytäntö toimisi lähinnä rauhallisilla ja vähäliikenteisillä katuosuuksilla, joilla se voitaisiin sallia erillisellä liikennemerkillä yleisen, kaikkialla sovellettavan, käytännön sijaan.
Tiemerkinnät
Tiemerkintöjen kohdalla ehdotetaan, että keltaisista viivoista luovuttaisiin. Tätä perustellaan muun muassa kustannussyillä sekä sillä, että autojen tutka- ja kamerajärjestelmät pystyisivät paremmin lukemaan valkoista väriä. Mielenkiintoista on, että samalla tiettyjä, tällä hetkellä valkoisia, tiemerkintöjä esitetään muutettavaksi keltaisiksi. Näistä esimerkkinä mainittakoon risteysalueiden ruudutukset ja tietyömaiden eri vaiheiden viivoitukset.
Mikäli tietyömailla olisi kahdenvärisiä viivoja, noudatettaisiin ehdotuksen mukaan ensisijaisesti keltaisia. Mikäli keltaisia ei ole, ajettaisiin valkoisten viivojen mukaan. Useiden kaistaviivojen olemassaolo olisi omiaan sotkemaan juuri uusien autojen kaista-avustimien yms. tutkiin ja kameroihin perustuvien järjestelmien toimintaa, joilla työryhmä nykyisten keltaisten viivojen muuttamista valkoisiksi perustelee. Tietyömaiden osalta näen ainoana järkevänä ratkaisuna, että tienpitäjää tai työmaasta vastaavia velvoitettaisiin poistamaan vanhat tiemerkinnät sen sijaan että työmaalla olisi kaksia erivärisiä merkintöjä.
Keltainen sulkuviiva on suunniteltu Suomen olosuhteisiin ja sen käyttö on perusteltua myös tulevaisuudessa. Keltainen väri näkyy lumisen keskipolanteen läpi huomattavasti valkoista viivaa todennäköisemmin.
Oheisessa kuvassa on lumipolanteen alla vierekkäin valkoinen katkoviiva ja keltainen sulkuviiva. Niistä vain keltainen sulkuviiva on oikeasti havaittavissa.
Vanhoja jäänteitä, korjaamattomia asioita
Nykyisessä tieliikennelaissa on olemassa tiettyjä muinaisjäänteitä ja tulkinnanvaraisuuksia, joihin toivoisi korjausta uuden lain myötä. Esityksessä näitä ei kuitenkaan ole korjattu.
Maksulliselle pysäköintipaikalle pysäyttäminen on kielletty maksua suorittamatta. Mielenkiintoista on se, miten maksun voi suorittaa pysäyttämättä.
Samaa tai viereistä kaistaa ajavan on väistettävä pysäkiltä lähtevää linja-autoa, mikäli nopeusrajoitus on 60 km/h tai vähemmän. Mielenkiintoinen tilanne syntyy, kun samaan ajosuuntaan on kaksi kaistaa ja pysäkki on oikeanpuoleisella kaistalla. Tulkinnanvaraista on, pitääkö myös vasenta kaistaa ajavan varautua väistämään pysäkiltä lähtevää linja-autoa, vaikkei sille oikeasti olisi tarvetta? Tämä asia olisi syytä muotoilla uuteen lakiin selkeästi niin, ettei pykälään jää tulkinnanvaraisuuksia.
Taajaman ulkopuolella ajettaessa saa ohittamaan lähtiessään antaa äänimerkin. Tällainen käytäntö ei ole vakiintunut toimintatapa ja se jos mikä on omiaan provosoimaan ohitettavaa ja lisäämään rattiraivotapauksia.
Erikoista on myös se, että Ohituskielto-liikennemerkki ei uudessakaan lakiehdotuksessa kiellä moottoripyörän ohittamista. Tämä sääntö lienee aikakaudelta, jolloin moottoripyörät kulkivat autoja hitaammin. Todellisuudessa moottoripyörää varten on varattava ajokaistalta auton levyinen tila, jolloin myös sen ohittaminen edellyttää siirtymistä kokonaan vastaantulevien kaistalle.
Yksityiskohtaisempia perusteluja voit lukea Autoliiton lausunnosta.
***
1:49
