Uuden kirjeenvaihtajan kommentti: Yhdysvaltojen demokratia on kriisissä, josta ei näy helppoa ulospääsytietä

"Politiikka on kompromissien tekemisen taidetta". Tämän kliseisen mutta varsin todenperäisen lauseen lausui viikko sitten Viron presidentti Alar Karis, kun kolme puoluetta löysi sovun uuden koalitiohallituksen muodostamisesta.

Kompromissit eivät usein ole poliittisille puolueille tai edustukselliselle demokratialle parasta mainosta, mutta pakollisia ne ovat, jotta yhteisiä asioita voidaan hoitaa enemmistön toivomalla tavalla.

Kun viikonloppuna saavuin John F. Kennedyn kansainväliselle lentoasemalle New Yorkissa, mietin tuota Karisin lausetta ja miten kaukaiselta se tuntuukaan tänä päivänä Yhdysvalloissa. Asun New Yorkissa lokakuuhun asti ja sijaistan äitiyslomalla olevaa Mari Karppista MTV Uutisten kirjeenvaihtajana.

Yhdysvaltojen politiikka ja yhä syvemmin koko yhteiskunta ovat viime vuosina päätyneet tilanteeseen, jossa kompromisseista on tullut lähes mahdottomia. Omista poteroista käydään kulttuurisotaa, jossa pienikin yhteistyö tai kädenojennus toiselle puolelle nähdään petturuutena.

Uutisjuttumme kesäkuulta: Yhdysvaltojen aborttilaki vaarantaa haavoittuvassa asemassa olevien terveyden

Kongressissa merkittävistä kompromisseista demokraattien ja republikaanien välillä on tullut hyvin harvinaisia. Lainsäädäntöprosessi on pahasti jumissa. 

300 miljoonaa ei voi jakaa vain kahteen ryhmään

Itse näen, että syventyneen polarisaation juurisyyt ovat ainakin osittain kaksipuoluejärjestelmän heikkouksissa. Pienessäkään maassa väestöä ei ole mahdollista jakaa kahteen ryhmään mielipiteiden perusteella. Saati sitten yli 300 miljoonaa ihmistä.

Yhdysvalloissa näin on kuitenkin tehty. Puoluekirjosta puuttuu värejä ja asiakysymyksistä harmaan sävyjä. Debateissa kaikessa on vain kaksi puolta.

Kun puolueita on kaksi, ehdokkaan vaalikampanjaksi voi riittää pelkkä toisen puolueen demonisointi, ei oman vaihtoehdon esittäminen.

Enkä puhu nyt pelkästään Donald Trumpista ja suunnasta, johon hän on vienyt republikaanipuoluetta. Joe Biden valittiin presidentiksi siksi, että hän ei ole Trump – ei siksi, että hänen vaaliohjelmansa olisi ollut monelle erityisen puhutteleva.

Joissakin osavaltioissa demokraatit ovat pyrkineet vaikuttamaan siihen, että republikaanit valitsevat ehdokkaikseen välivaaleihin mahdollisimman äärimmäisiä ehdokkaita - sellaisia, joita keskitien liikkuvien äänestäjien olisi vaikea äänestää. Marraskuun välivaaleissa valitaan edustajat Yhdysvaltojen kongressin edustajainhuoneeseen sekä kolmannes senaattoreista.

Trumpista tämä lähti

Trump ja republikaanit ovat kuitenkin syy siihen, miksi tilanteen korjaaminen on vaikeaa, ellei jo mahdotonta. Sinä aikana, kun hän on ollut republikaanipuolueen johtotähti, toisen puolen demonisointi on mennyt niin pitkälle, että faktat on sysätty syrjään jo kauan sitten.

Joe Bidenista on maalattu kuva ääriliberaalina sosialistina, vaikka hän on todellisuudessa harmaa keskitien kulkija.

Vielä huolestuttavampaa on se, että suurin osa republikaaniäänestäjistä uskoo Trumpin perusteettomiin väitteisiin 2020 presidentinvaalien varastamisesta. Republikaanien tähän mennessä valitsemista välivaalien ehdokkaistakin noin puolet on joko suoraan väittänyt vaaleja vilpilliseksi tai ainakin vihjaillut niin.

Välivaaleissa valitaan myös henkilöitä osavaltioiden johtaviin virkoihin. Osa republikaaneista jopa kampanjoi sillä, että olisi virassa valmis kiistämään vaalituloksen vuonna 2024.

Moni sellainen republikaani, joka on julkisesti kritisoinut Donald Trumpin vaalivilppiväitteitä tai toimintaa tammikuun 6. päivän kongressihyökkäyksessä, on joutunut puolueessa poliittiseen paitsioon. Eikä siten monille niistä konservatiiveista ja oikeistolaisista, joille valheet eivät sovi, ole kaksipuoluejärjestelmässä muuta vaihtoehtoa kuin jäädä paitsioon odottamaan otollisempia aikoja tai kääntää takkiaan. Tai vähintään olla hiljaa.

Eikä tällä menolla tilanne näytä yhtään paremmalta välivaalien jälkeen. Saati sitten vuoden 2024 presidentinvaaleissa. Päinvastoin.

Kun edes faktoista ei pystytä olemaan yhtä mieltä, miten kompromissitkaan voisivat olla mahdollisia.