Tutkija Marja Kokkonen meinasi tipahtaa tuolilta, kun hän sai urheiluseurojen homofobiset vastaukset sähköpostiinsa.
Kokkonen lähetti seksuaali- ja sukupuolisyrjintää koskevan tutkimuksensa kysymykset suomalaisille urheiluseuroille, jotta nämä välittäisivät kysymykset urheilijoille.
– Osa isojenkin urheiluseurojen miespuolisista johtajista vastasi minulle ihan vakavissaan, ettei kyselytutkimus koske heidän seuraansa, sillä heillä ei ole homoja, Kokkonen kertoo.
– Se, että seurojen johtajat viitsivät vastata näin tutkijalle, kertoo, että tutkimuksessa ilmennyt syrjintä on vain jäävuoren huippu.
Kokkonen ei halua paljastaa urheiluseuroja, jotka kielsivät homoseksuaalisuuden olemassaolon omassa seurassaan, mutta painottaa, että joukossa oli merkittävän isoja lajiliittoja.
”Liukkoselta suuri askel”
Kokkosen Jyväskylän yliopistossa, liikuntatieteiden laitoksella julkaistu tutkimus, on erityisen ajankohtainen uimari Ari-Pekka Liukkosen avoimuuden jälkeen. Liukkonen kertoi homoseksuaalisuudestaan medialle viikonloppuna.
Kokkosen vuonna 2012 tekemä kyselytutkimus kattaa reilu neljäsataa urheilijaa ja tuloksissa avautui, minkälaista urheilijoiden kokema syrjintä seksuaali- että sukupuolikysymyksissä on.
Vastauksissa korostui Kokkosen mukaan urheilumaailman heteronormatiivisuus eli se, että lähtökohtaisesti urheilijan oletetaan olevan heteroseksuaali, ellei muuta kerrota.
– Kyselyn vastauksissa selvisi, että osaa homoseksuaalisista urheilijoista ei avoimuuden jälkeen päästetty pukuhuoneisiin ja osan urheilusuorituksia alettiin mitätöidä seksuaalisen suuntautumiseen vedoten. Esimerkiksi judonaisen menestys saatettiin kuitata sanomalla, että ”kyllähän lesbot osaavat painia” tai tanssijapojan pärjääminen lytättiin sanomalla, että ”homona onnistuu helpommin”, Kokkonen kertoo.
Tutkijakin yllättyi suurista otsikoista
Vaikka Kokkonen on itse tutkinut syrjintää urheilumaailmassa, hän myöntää yllättyneensä, kuinka suuret otsikot Ari-Pekka Liukkosen avoimuus homoudestaan aiheutti vielä 2010-luvulla.
– Ensin ajattelin, että tämä on jotenkin niin 90-lukua. Toisaalta, ei Suomen urheilupiireissä ole vuosikymmeniin, ellei jopa vuosisatoihin puhuttu näin avoimesti seksuaalivähemmistöistä. Se on mielestäni sekä Liukkosen että urheilun kannalta myönteistä, Kokkonen sanoo.
Kokkonen painottaa, että hän kysyi tutkimuksessaan nimenomaan syrjintään liittyviä kysymyksiä. Kokkonen muistuttaa, että on valmentajia, jotka keskittyvät urheilijan suorituksiin urheilijana eivätkä yksityiselämän ja seksuaalisuuden kannalta.
Kokkonen toivoo, että Liukkosen avoimuus homoseksuaalisuudestaan lisää hänen hyvinvointiaan ja keskittymistä myös urheilussa.
– Ehkä näin ison henkilökohtaisen asian kertominen vähentää stressiä ja sitä kautta parantaa jopa urheilusuoritusta, Kokkonen sanoo toiveikkaana.