Uimari Matti Mattssonia piinasi vuosia jatkuvat ongelmat ja epätietoisuus – lopulta löydettiin kaksi sairautta ja nyt hän on elämänsä vedossa

3:17
Viimeisimmät uutiset Tokiosta perjantaiaamun Tulosruudussa.

Uimari Matti Mattsson on elämänsä kunnossa uransa kolmansien olympialaisten alla. Vuonna 2013 MM-pronssia saavuttanut rintauimari oli monta vuotta pulassa, kun hänen kroppansa ei toiminut. Lopulta sairaudet löydettiin ja ne on saatu hallintaan.

Mattsson ui toukokuussa pitkän radan EM-kisoissa sadalla metrillä Suomen ennätyksen 59,99 ja hänen päämatkansa, 200 metrin rintauinnissa SE:tä leikkaantui EM-altaassa kahdella paksulla siivulla, tämänhetkisiin lukemiin 2.08,26.

Tokiossa hän ui satasen ”alkulämmittelynä”, kahdellasadalla aikomus on uida kolme kisastarttia, viimeinen olympiafinaalissa.

Mattsson on kulkenut pitkän tien tähän pisteeseen. Lontoon olympialaisten jälkeen hän ilmoitti voittavansa Riossa kultaa, eikä puheissaan taipunut naulatusta tavoitteesta. Kun olympiavoitto ei ollut lähelläkään, niskaan tuli lokaa. Hän on kasvanut henkisesti noista ajoista, mutta myös valmentaja vaihtui Rion jälkeen. Eetu Karvosen komennossa harjoitteluun on yhteisten vuosien aikana löytynyt järkevä tasapaino.

– Totta kai jonkunnäköisiä muutoksia on tehty harjoittelussa itsessään, mutta juuri eilen Eetun kanssa muisteltiin, että koska aloitimme treenaamaan pelkästään kerran päivässä. Meikäläiselle on kaksi lasta tähän maailmaan siunaantunut, niin laskimme, että kokonaiskuormitus alkaa kasvamaan arjessa liikaa. Päätimme, että rupeamme treenaamaan kerran päivässä altaassa, Mattsson kertoo Tokion kisakylästä.

– Tällä hetkellä treenataan niin, että maanantaista lauantaihin on uintia, ja olemme pyrkineet, että kolmesta neljään treeniä saataisiin kovaa uintia. Se on myös ollut uinnillisesti onnistunut, että emme enää koskaan hajota rintauinnin tekniikkaa treeneissä. Ennen oli tapana, että mennään päätyyn saakka sitä uintia, ja tekniikka kerkesi hajoamaan. Jos nyt alkaa näyttää siltä, että tekniikka hajoaa, vaihdamme lajia ja mennään vaikka vapaata tai perhosta, hän jatkaa.

Vuosien epätietoisuus kehon ongelmista

Yksi syy, miksei 28-vuotias Mattsson ole saanut täyttä potentiaaliaan irti, liittyy terveyteen. Vuosien ajan hän eli epätietoisuudessa, kroppa ei toiminut, mutta selitystä ei löydetty. Nyt hän tietää olevansa keliaakikko, lisäksi hänellä on autoimmuunisairaus nimeltä alopecia, jonka vuoksi hänen hiuksensa lähtivät reilut kolme vuotta sitten. Lopulta kaikki muutkin ihokarvat ovat lähteneet, kulmakarvoja ja silmäripsiä myöten.

– Keliakiaa etsittiin aika monta vuotta. Taisin ensimmäisen kerran käydä 2014 tai 2015 tutkimuksissa, että olisiko keliakia tai jotain muuta ruuansulatusongelmaa, mutta mitään ei löydetty. Siitä saakka, kun Eetu tuli valmentajaksi, hän rupesi heti sanomaan, että kehossa on jokin pielessä, kun ravinto ei sula, Mattsson muistelee.

– Se oli jatkuvaa, että treeneissäkin yhtäkkiä energiavarastot romahtivat, eikä saanut altaassa mitään kunnolla tehtyä. Sitä ruvettiin taas selvittämään ja yritettiin oikeasti löytää syy, ja lopulta keliakia löydettiin. Ravinto ei imeytynyt kehoon, ja sillä on suuri vaikutus kestävyysurheilussa. Monta vuotta uskottelin, että kun treenaan kovaa, elimistö vain käy kovilla kierroksilla.

Alopecia ei fyysiseen kuntoon ole vaikuttanut, mutta Mattssonille on kerrottu, että autoimmuunisairaudet kulkevat usein rinnakkain. Keliakian lisäksi tuli siis helposti toinen autoimmuunisairaus, ”kaupan päälle”, kuten Mattsson sanoo.

– Se ei vaikuta fyysiseen kuntoon, ja nyt kun on tottunut siihen, niin sehän helpottaa. (Ari-Pekka) Liukkosella on 208 senttiä pinta-alaa sheivattavana, minulla ei ole kuin 197 senttiä, eikä tarvitse sheivata mitään, Mattsson naurahtaa viitaten maajoukkuekaveriinsa ja uinnissa yleiseen ihokarvojen ajeluun.

Uutta ennätystä vaaditaan

Mattsson ui varhain lauantaiaamuna Suomen aikaa sadan metrin alkuerissä. Vaikka hän ui ensimmäisenä suomalaisena matkan alle minuuttiin, tavoitteet ovat vasta tuplasti pidemmällä matkalla. Vaikka minuutin alitus maistuisi nytkin, liian suuria johtopäätöksiä ei siis avausmatkalta kannata tehdä – sen Mattssonkin on oppinut kantapään kautta.

– Jos mennään yli minuutin, se ei ole katastrofi, tämä on bonuslaji. Monena vuonna sitä on pohdittu, että uidaanko satasta vai ei, ja välillä on uitu, välillä ei ja siitä on tullut vähän peikkoa. Esimerkiksi Rion olympialaisissa aika oli 1.02,45 ja olin sen verran nuori uimari, etten osannut ajatella sitä kokonaiskuvaa, vaan se lähti liian paljon vaikuttamaan tulevaan. Nykyään olen sen verran aikuistunut ja kasvanut urheilijana, että tiedän sen olevan vain yksittäinen suoritus. Fokus täytyy pitää kuitenkin päälajissa kahdella sadalla, Mattsson kertaa oppiaan.

Kun ennätys lähentelee jo kahden minuutin ja kahdeksan sekunnin alitusta, uudelle sekuntiluvulle sukeltaminen on mielessä. Ja se pitää todennäköisesti tehdäkin, että tavoitteet täyttyvät.

– Euroopan ja maailman rintauinti on mennyt niin paljon eteenpäin näinä vuosina, mitä minäkin olen uinut, että 2.08:n alitus tarvitaan finaaliin. Olympialaiset on aina vähän sellainen, että välieräuinti on tasoltaan kovin. Finaalissakin on menoa ja meininkiä, mutta välieräuinti tulee olemaan kovin, porilainen arvioi.

Sadan metrin rintauinnin alkuerät alkavat lauantaina kello 14.55 Suomen aikaa. Mattssonin pääurakka alkaa tiistaina kello 13.50, välissä on vielä tarjolla satasen välierät ja finaali.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja