Useammilla Suomen uhanalaisilla lajeilla on ollut hyvä vuosi. Valkoselkätikoilla ja merikotkilla menee hyvin. Saimaannorpan tilannekin näyttää hieman aiempaa valoisammalta. Uhanalaisten lajien tilanteen parantaminen vaatii valtavan määrän talkootyötä ja onnistumiseen voi kulua kymmeniä vuosia.
Uhanalaisella valkoselkätikalla menee nyt hyvin. Pesintöjä varmistettiin 140 ja kannan koko on jo yli 300 paria.
– Kyllä valkoselkätikka on äärimmäisen hieno esimerkki siitä, että pitkäjänteisellä suojelutyöllä saadaan näin hienoja tuloksia aikaan. Ja se kannustaa meitä jatkamaan muiden lajien suojelua, sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen.
– Suojelutyö on tuottanut tulosta ja sen lisäksi me on saatu rajan takaa täydennystä, joka tänä vuonna erityisesti näkyy, arvioi BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.
Valtava määrä vapaaehtoistyötä
Onnistuminen uhanalaisen lajin pelastamisessa ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii useimmiten kymmeniä vuosia ja valtavan määrän vapaaehtoistyötä.
Valkoselkätikan menestyminen on vaatinut muun muassa talviruokintaa, pesäpaikkojen kartoitusta ja suojelualueiden perustamista. Aikaa on kulunut 30 vuotta.
– Tätä työtä ei olisi mitenkään pystytty tekemään viranomaisvoimin. Vapaaehtoisilla lintuharrastajilla on ollut ihan valtava työ ja rooli tässä valkoselkätikan pelastamisessa, kiittelee Teemu Lehtiniemi.
– Vapaaehtoisia on mukana uhanalaisten lajien suojelussa satoja, ellei jopa tuhansia, pelkästään Suomessa. WWF perusti valkoselkätikan suojelutyöryhmän jo 1987 eli ei tämä hetkessä onnistu, summaa Jari Luukkonen.
Myös kiljuhanhien tilanne kohentunut
Monella muullakin uhanalaisella lajilla menee nyt hyvin. Merikotkan tilanne on hyvä ja kiljuhanhillakin menee paremmin.
– Meillä on onneksi tänä vuonna ollut ilahduttavia uutisia kiljuhanhen suojelussa. Kiljuhanhikanta oli keväällä Oulun edustalla suurempi kuin 60-luvun jälkeen koskaan. Saimaannorppa lisääntyy kohtuullisen hyvin. Toki ilmastonmuutos isona uhkana taustalla, luettelee Luukkonen.
Kosteikkolajit vaarassa
Lajeja kuitenkin siirtyy uhanalaisten listalle huomattavasti nopeammin kuin niitä pystytään pelastamaan. Esimerkiksi joka kolmas Suomen lintulajeista luokitellaan uhanalaiseksi.
– Suurin huoli minulla on kosteikkojen monien vesilintujen ja suokahlaajien tilanteesta. Enää ei ole kuin nuorena poikana, että kun meni lintujärvelle, se oli pullollaan vesilintuja, mitä pystyi katsomaan. Tällä hetkellä käy usein niin, ettei siellä ole mitään nähtävää, muutama sinisorsa tai nokikana vain, pahoittelee Lehtiniemi.
Rahapula haittaa suojelua
Uhanalaisia vesilintuja auttaisi lintukosteikkojen hoito.
– Lähtökohtaisesti tärkein olisi lintuvesien hoito, mutta meidän suorat rahat suojelualueiden hoitoon ovat aivan liian niukkoja, arvioi Lehtiniemi.
Myös WWF: llä on terveisiä hallituksen suuntaan.
– Pitäisi ratkaista, miten talousmetsiä käsitellään, että eri lajeilla olisi siellä mahdollisuus elämään. Hallituksen biotalouslinja on hyvin erikoinen. Samaan aikaan, kun halutaan lisätä hakkuita, niin leikataan hyvin rajusti metsien suojelusta. Metso-ohjelman rahoitus on tippunut dramaattisesti eli hyvin epätasapainossa hallituksen linjat sen osalta on, toteaa Luukkonen.