Yksi hieman yllättävä paikka, jossa QR-koodeja myös voi nähdä, on hautausmaa. Toimittaja Sanna Pietiläinen kävi katsomassa, kuinka paljon niitä sieltä löytyy.
QR-koodin keksi jo yli 30 vuotta sitten japanilainen insinööri Masahiro Hara, joka halusi kehittää viivakoodia tehokkaamman tavan lukea tietoa. QR tulee englannin kielen sanoista quick response, eli nopea vastaus tai reaktio.
QR-koodit alkoivat yleistyä Suomessa parikymmentä vuotta sitten, ja nyt niitä on joka paikassa. Esimerkiksi ravintoloiden ruokalistat ovat usein QR-muodossa ja koodeja näkee myös konserttien pääsylipuissa. Museoissa teosten historia on luettavissa QR-koodin takaa.
Yksi hieman yllättävä paikka, jossa QR-koodeja myös voi nähdä, on hautausmaa. Toimittaja Sanna Pietiläinen kävi katsomassa, kuinka paljon niitä sieltä löytyy.
– Suomalaiset ovat vielä aika konservatiivisia, mitä tulee hautakiviin ja niiden lisäpalveluihin. On hankalaa saada palvelua myytyä, kertoo Loimaan kiven myyntijohtaja Risto Hiltunen.
Hautakivien QR-koodeja voi lukea kännykän kameraominaisuudella, joka ohjaa muistosivulle.
– On olemassa erilaisia variaatioita, mutta yleensä tehdään muistosivu, jossa käydään läpi vainajan koko elinkaari, Hiltunen kertoo.
Erilaista näkökulmaa muistamiseen
Koodin avulla muistamisen kulttuuriin saadaan Hiltusen mukaan hieman erilaista näkökulmaa.
– Hautakivihän ei ole kuoleman muistomerkki, vaan eletyn elämän muistomerkki, Hiltunen muistuttaa.
QR-koodin taakse voi laittaa valokuvia, videoita, kirjoituksia ja ääntä, jotka tuovat muisteluun monipuolisuutta.
QR-koodit tulivat Loimaan kiven valikoimiin kymmenisen vuotta sitten.
– Meillä oli tuolloin älykivi-projekti Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Sieltä lopputulemana tuli ensimmäinen QR-koodi. Sitä ei vielä tuolloin tuotteistettu lopulliseksi palveluksi. Todettiin, että kiviliike ei välttämättä ole oikea taho, joka lähtee tätä asiaa viemään eteenpäin.
Älypuhelimet vauhdittivat käyttöönottoa
Aalto-yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Antti Salovaara kertoo, että QR-koodi toimii samoin kuin viivakoodi, mutta se on kaksiulotteinen.
– Jokainen sen mustasta tai valkoisesta pisteestä tarkoittaa aina yhtä bittiä. Siinä on informaatiota jokaisessa niistä täplistä, Salovaara kertoo.
Alunperin QR-koodeja käytettiin autotehtaissa Japanissa, jotta voitiin seurata sitä, miten auton eri osat liikkuivat tehtaalla.
Älypuhelinten yleistyttyä 2010-luvulla ne tulivat paljon laajempaan käyttöön.