Ruotsi 2009. Ohjaus: Daniel Alfredson. Käsikirjoitus: Jonas Frykberg, Stieg Larssonin romaanin pohjalta. Tuotanto: Lone Korslund. Kuvaus: Peter Mokrosinski. Leikkaus: Mattias Morheden. Pääosissa: Noomi Rapace, Michael Nyqvist, Lena Endre, Georgi Staykov, Sofia Ledarp Micke Spreitz, Per Oscarsson, Paolo Roberto. Kesto: 134 min.
Dramaattisesti kuin omissa dekkareissaan toimittaja-kirjailija Stieg Larsson kuolla kupsahti heti viimeisteltyään Millennium-trilogiansa 2004, ja saavutti postuumisti suunnattoman suosion. Tukholmalainen Larsson tuli suurelle yleisölle tunnetuksi demokratian puolustajana ja pitkän linjan rasisminvastaisen työn tekijänä, ja näitä teemoja myös yhteiskunnallisesti värittynyt trilogia käsittelee.
Kiihkeästi odotetun elokuvaversion ensimmäinen osa, Niels Arden Oplevin ohjaama Miehet jotka vihaavat naisia, sai miljoonayleisön muttei pelkästään syystä. Kaksi ja puolituntisen jännärin näyttelijävalinnat ja sujuva Hollywood-kerronta olivat kyllä kohdallaan, mutta juoni ja henkilöhahmot vasta kehittelyasteella: vauhtiin ei kunnolla päästy. Nyt päästään. Lähinnä Susi-elokuvastaan (2008) tunnettu Daniel Alfredson nostaa toisen osan siivilleen.
Tyttö joka leikki tulella lähtee tilanteesta jossa tietokonenero ja häpeämätön hakkeri Lisbeth Salander (Noomi Rapace) palaa ulkomailta pitääkseen matalaa profiilia. Hänen on-off-rakastettunsa, Millennium-lehden tutkiva toimittaja Mikael Blomkvist (Michael Nyqvist), saa uutisvihjeen laajasta seksikaupasta Itä-Euroopan ja Ruotsin välillä. Monet muhinoihin sekaantuneista ovat yhteiskunnan silmäätekeviä, ja ruumiita syntyy. Synkkää menneisyyttä mukanaan raahaava Lisbeth joutuu murhien pääepäillyksi ja poliisin ajojahdin kohteeksi. Vain Mikael uskoo naisen syyttömyyteen, ja tarvitsee samalla tämän hakkerintaitoja seksibisnesten tutkimuksessa.
Alfredson ja käsikirjoittaja Jonas Frykberg hallitsevat monipolvisen jännitysjuonen kuljetuksen, tapahtumat vyöryvät kammottavan lumipallon tavoin. Verta ja suolenpätkiä ei säästellä; ei liioin näyttäviä tappeluita, tulipaloja ja takaa-ajoja. Ruotsin poliisi näyttäytyy tutusti voimattomana kahden yksinäisen ratsastajan rinnalla, kun surullinen keski-ikäinen mies ja vihainen nuori nainen kulkevat omia polkujaan.
Elokuvan tärkein selkäranka on kirjojen tapaan Lisbeth Salanderin nerokas hahmo, josta lahjakas Noomi Rapace tekee ikimuistettavan. Hän on mustanpuhuva peppipitkätossu ja tatuoitu koston enkeli, joka nahka-asussa moottoripyörällä päristellessään peittoaa sovinistiset pullistelijat. Kovia kokenut Lisbeth luuttuaa raiskureilla ja runkkareilla lattiat, ja pistää sen jälkeen tupakaksi.
Toisin kuin leffatrilogian mahtipontisuuteen taipuva ensimmäinen osa, Tyttö joka leikki tulella ei ota itseään liian vakavasti. Teemat pysyvät isoina ja elkeet näyttävinä, mutta viihdepaketin loppupuolella tyylilajin annetaan roiskua selkeästi itseironian ja jopa parodian puoleen. Tosissaan ei voi suhtautua palovammoja, elävältähautaamisia, kirveskekkereitä ja lenkkaavia mutanttilapsia pursuavaan hirviöperheeseen. Nauru sekoittuu tehokkaasti kauhun kiljunaan.
Larssonin kirjoissa luodaan Lisbethin kaltaisia monisärmäisiä hahmoja ja pureudutaan yhteiskunnan uhrien asemaan, mutta myyttisen pahuudenkaan osuutta ei ole unohdettu. Tässä hyvikset ja pahikset ovat tosiaan nimensä veroisia. Juonilankojen yhä repsottaessa ja helikopterien säksättäessä jäämme hengästyneinä odottamaan trilogian sulkevaa viimeistä osaa.
Katso elokuvan traileri .
Teksti: Tuuve Aro