Työkoneen jyräämäksi jäänyt Silja, 9, toipuu hämmästyttävällä vauhdilla – “On suurin joululahja, että saimme tytön ehjänä kotiin”

Siljan, 9, Pellossa sijaitsevassa kodissa valmistaudutaan jouluun. Viime viikonloppuna kuusi sai koristetta yllensä ja joulumieli on saapunut kovia kokeneen perheen kotiin.

Ovi aukeaa ja pellolaisen omakotitalon sisään astelee reipas koululainen. Jouluviikko on ollut Siljan ensimmäinen kokonainen arkiviikko sairaalasta pääsyn jälkeen.

Pitkän koulupäivänkin jälkeen hymylle riittää vielä voimaa, ja olohuoneessa vaihdetaan innoissaan kuulumisia. Koulussa oli joulun kunniaksi katsottu tänään Suden arvoitus -elokuvaa, Silja kertaa päivän tapahtumia.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä edessä ollut tavallinen koulupäivä ehti loppua ennen kuin se ehti oikeasti alkaakaan. Silja taittoi koulumatkaa pyörällä kylänraittia pitkin.

Siljan isä, Petri Mäki kertoo, että edellisenä iltana ja yönä oli satanut lunta, joka pöllysi valtatiellä.

Tyttären ylittäessä suojatietä oli risteävältä tieltä ajanut työkone tytön päälle, jyräten häntä noin kymmenen metriä ja hänen pyöräänsä arviolta sata metriä pitkin valtatietä. 

Kuljettaja poistui paikalta ja Silja jäi makaamaan keskelle vilkasta valtatietä.

Kohtalokas puhelu

Tuona kohtalokkaana päivänä, kello oli 8.06, isä sai puhelun tyttärensä koulun rehtorilta.

– Yksi onnettomuuspaikalle saapuneista oli alakoulun opettaja, joka tunsi Siljan. Hän soitti rehtorille, että ilmoittaa tapahtuneesta vanhemmille. Koulun rehtori soitti minulle ja kertoi mitä oli tapahtunut, Mäki kertoo MTV Uutisille.

Puhelun saatuaan hätääntynyt isä lähti välittömästi töistään kohti onnettomuuspaikkaa.

– Siitä ajomatkasta en muista juurikaan, mutta sitten muistikuvat alkavat jälleen, kun saavuin onnettomuuspaikalle ja tyttö makasi tiellä.

“Se oli aika pieni mytty tien päällä”

Onnettomuuspaikalle saavuttuaan vapaapalokuntataustainen isä avusti tyttären pelastustöitä tukemalla lapsen murtunutta kättä, kun ambulanssimiehistö nosti hänet paareilla.

Tuolloin hän vielä luuli, että ajoneuvon kuljettaja oli yhä onnettomuuspaikalla. Pian tieto kuljettajan katoamisesta kuitenkin saavutti järkyttyneen isän.

– Kyllä se silloin kouraisi aika syvältä. Tuntui, että tässä pitää lähteä itse etsimään yliajajaa, ennen kuin asiat palasivat tärkeysjärjestykseen. Silloin oli suuttumus pinnassa, kuinka joku voi tehdä näin, että jättää loukkaantuneen pienen lapsen tien päälle.

Sittemmin selvinneiden tietojen mukaan kuljettaja ei välttämättä edes havainnut onnettomuutta, kertoo Mäki.

Viime perjantaina Lapin poliisi tiedotti, että poliisi on kuulustellut yliajosta epäiltyä. Lisäksi suoritetussa tutkinnassa tarkentui, että yliajon epäillään tapahtuneen työkoneella. Mäki kertookin, että suhtautuminen tekijään on tämän tiedon jälkeen muuttunut.

– Tietenkin nyt asia on vähän muuttunut, kun se vaikuttaa, että ajaja ei ole sitä välttämättä edes huomannut. 

Vaikka tapaus näyttäisi Mäen mukaan olleen vahinko, olisi tieto tai edes epäilys tekijästä kuitenkin helpottanut onnettomuuden jälkeisten hetkien tunteita.

– Tämä on tämmönen pieni paikka, joten uskoisi, että siihen aikaan liikkeellä olleet työkonekuskit osaisivat yhdistää missä on itse liikkunut ja milloin.

“Pikkusisko kävi silittämässä nukkuvan Siljan hiuksia”

Isä kulki ambulanssin matkassa, kun tyttö kuljetettiin onnettomuuspaikalta Rovaniemelle teho-osastolle.

Vielä saman päivän aikana tehtiin varmuuden vuoksi siirto Oulun yliopistolliseen sairaalaan, mikäli vointi huononisi.

– Oulussa sain olla ekan yön melkein Siljan vieressä. Seuraavana päivänä piti siirtyä potilashotelliin yön ajaksi, mutta päivät sain olla tytön vieressä.

Siljan parantuessa sairaalassa hoiti perheen äiti muita perheen lapsia kotona Pellossa. Vuoronvaihto vanhemmilla tuli viikonlopun aikana.

Tällöin osa sisaruksista tuli myös tervehtimään sairaalassa makaavaa Siljaa. Kaikkein kovin paikka Siljan loukkaantumisesta oli Mäen mukaan esikouluikäiselle pikkusiskolle.

– Hätä oli hänelläkin kova ja paljon oli kotonakin itkeskellyt. Sitten, kun näki Siljaa Oulussa, se oli koskettava hetki. Siinä näytti vähän jopa teho-osaston henkilökuntakin pyyhkäisevän silmiään, kun Silja siellä nukkui ja pikkusisko kävi silittämässä siskonsa hiuksia.

Joulu suurena huolenaiheena

Jalkapalloa ja judoa harrastavalle tytölle suurin huolenaihe heti onnettomuuspaikalla oli Mäen mukaan tulevan viikonlopun jalkapalloturnaus, joka jäi onnettomuuden vuoksi välistä.

Myöhemmin Siljan ollessa sairaalassa Oulussa ajatukset kääntyivät lähestyvään jouluun.

– Silloin oli vähän luovuttanutkin olo, koska tuntui, että Siljan pitää olla sairaalassa koko joulun. Toipuminen alkoi kuitenkin nopeasti, ja yhtenä päivänä noustiin ensin istumaan sängylle, ja sitten sitten myöhemmin sängyn laidalle. Seuraavana päivänä kokeiltiin jo seisomista.

Neljän päivän tehohoidon sekä kahden päivän vuodeosastolla vietetyn ajan jälkeen kutsui koti itsenäisyyspäivän iltana. Siljan astellessa pirttiin oli Linnan juhlien kättelyt juuri alkaneet televisiosta.

– Toipuminen oli aivan valtavaa, kun pääsi kotiin ja muutaman päivän päästä kouluun, jolloin hän piristyi vielä enemmän. Varmaan koulussa käydessä ei tarvinnut koko ajan miettiä näitä asioita.

Pian kotona kaappiin käyttämättä jääneet askareltuvälineet saivat myös jälleen kyytiä.

– Vaikka toinen käsi oli paketissa, se ei estänyt askartelua ja barbileikkejä siskon kanssa.

“Ei enää sama tyttö”

Nyt 20 päivää myöhemmin keittiön pöydän äärellä istui isä odottaen tytärtään koulusta kotiin. Onnettomuus on jättänyt tyttöön traumoja, sillä aiemmin Silja uskalsi olla kotona yksinkin, mutta tapahtuneen jälkeen hän on ollut arka ja hieman säikky.

– Ei se sama tyttö enää ole. Näkee, että hän välillä vaipuu omiin ajatuksiinsa, mutta kyllä uskon, että tytär vielä toipuu. Esimerkiksi iltaisin saattaa olla hieman hankaluuksia nukkumaanmenoaikaan, kun on aikaa rauhoittua ja samalla alkaa miettiä tapahtuneita asioita.

Mäki uskoo, että pahemminkin onnettomuudessa olisi voinut sattua. Tällä kertaa oli onni onnettomuudessa. Silja ei ole halunnut puhua onnettomuudesta sen jälkeen.

– Tytär on vain kertonut, että se oli pyöräkone, mikä hänen päälleen ajoi. Selviä muistikuvia hänellä on, että pyörät ovat menneet molemmin puolin, kun hän on koneen alla pyörinyt. Sinänsä uskomaton ja hyvä tuuri, ettei ole jäänyt renkaan alle.

Joulumieltä ja kuusen koristelua

Kahden viikon jälkeen sairaalasta pääsemisestä tunnelma kotonakin on muuttunut jouluiseksi. Isän mukaan jouluvalmistelut ovat tänä vuonna päässeet alkamaan hieman myöhemmin.

Piparit kulhossa ja olohuonetta valaisevat joulukuusenvalot kertovat, että joulu on kuitenkin tulossa.

– Iloisilla mielillä ollaan. Viime sunnuntaina valmisteltiin vasta kunnolla joulua: lapset koristelivat kuusta ja laitettiin joulukoristeita ympäri taloa. Nyt on sitten alkaa olla jo joulufiilikset.

Mäki kertoo, ettei mitään jouluperinteitä ole jäämässä pois kaikesta tapahtuneesta huolimatta.

– Uskon, että enemmän vietetään aikaa perheen kesken tämän tapauksen vuoksi. Siljan isovanhemmat ovat tulossa käymään ja muutenkin vietetään hyvin rauhallisissa merkeissä joulua.

Lahjoja Silja on saanut kyläläisiltä jo paljon ennen pukin tuloa. Kotona onkin mietitty, tuoko pukki enää yhtään lahjoja Siljalle, Mäki virkkoo.

– Uskon kyllä, että tuopi ja nallekasa vielä kasvaa, hän naurahtaa.

Kysymys, onko joulun suurin lahja ollut Siljan selviäminen onnettomuudesta, saa puheliaan isän hetkeksi hiljaiseksi.

– En ole osannutkaan ajatella, että näinhän se on oikeasti, että se on niin suuri joululahja, että ollaan saatu tyttö suhteellisen ehjänä kotiin. Jos joku kysyy, että mitä teille joululahjaksi, niin kyllä suurin lahja on jo saatu.