Tyly farmikomennus, sysimusta kevät ja MM-kisat penkin alle – Leijonien kultavahti lataa nyt maajoukkueesta: "Koin, että mulla olisi ollut annettavaa"

Jussi Olkinuora kertoo, miten Pohjois-Amerikassa ei ainakaan pärjää: "Suomalainen identiteetti on nöyrä ja anteeksipyytelevä" 1:19
Jussi Olkinuora kertoo, miten Pohjois-Amerikassa ei ainakaan pärjää: "Suomalainen identiteetti on nöyrä ja anteeksipyytelevä"

Leijonien MM-kultakevään 2022 jälkeen kovin odotuksin viime kauteen lähtenyt Jussi Olkinuora sai maistaa pettymyksen karvasta kalkkia. Vaikean vuoden kokenut huippuvahti hakee uutta nostetta uralleen SM-liigan uudessa menestyjäsuosikissa Pelicansissa.

Ei sen aivan näin pitänyt mennä. Leijonat maailmanmestaruuteen Tampereen huumaavassa keväässä 2022 torjuneesta Jussi Olkinuorasta odotettiin jopa potentiaalista NHL-maalivahtia, mutta vuotta myöhemmin kultavahti istuukin Vesijärven rannalla jälleen Pelicansin miehenä.

Viime kausi oli Olkinuoralle pettymyksien täyteinen.

– Ensinnäkin mä tein kauden jälkeen sopimuksen Sveitsiin. Sitten sopimuksessa oli optio, että voin lähteä, jos saan sopimuksen Pohjois-Amerikkaan. Moni on kysynyt, että olisinko jälkikäteen mieluummin vain jäänyt Sveitsiin. En kadu sitä, että lähdin Jenkkeihin jahtaamaan unelmaa. Koin, että olen valmis siihen, Olkinuora, 32, kertaa nyt MTV Urheilulle.

Tylysti farmiin

Detroit Red Wingsin organisaatiosta pelipaikkaa hakemaan lähtenyt Olkinuora sai huomata nopeasti, ettei NHL-seuralla ollut käyttöä hänen palveluksilleen. Jo aiemmin urallaan pitkän farmijakson tahkonnut maalivahti lähetettiin harjoitusotteluiden jälkeen suoraan AHL-joukkue Grand Rapids Griffinsin riveihin.

– Se ei mennyt hyvin. Se vähän niin kuin loppui ennen kuin alkoikaan. En mä montaa peliä pelannut, ja olisin voinut pelata paremmin niin kuin koko joukkuekin, Olkinuora kertaa viime syksyään.

– En saanut sitä palloa, enkä edes päässyt oikein rutiineihin kiinni ennen kuin se oli ohi. Detroitin organisaatio oli sitten päättänyt hankkia maalivahdin minun eteeni. Se oli vähän niin kuin siinä jo. 

Olkinuoran AHL-pelit jäivät tällä kertaa lopulta 15:een runkosarjaotteluun ennen kuin sopimus purettiin kesken kauden. Kevätkaudeksi kultaleijona siirtyi Ruotsiin Brynäsin riveihin.

– Oli siisti juttu nähdä Ruotsin sarjaa. Siellä pääsin pelaamaan, ja se oli siistiä. Oli kovatasoisia pelejä ja kovat panokset, Olkinuora kertaa.

Brynäsin kaudesta muodostui kuitenkin katastrofaalinen, kun Mikko Mannerin luotsaama perinteikäs seura löysi itsensä syöksykierteen päätteeksi SHL:n karsinnoista. Seuran sysimusta kevät päättyi epätoivoisesta valmentajavaihdoksesta huolimatta putoamiseen sarjaporrasta alemmaksi.

– Se ei ollut siistiä, että joukkue tippui sarjasta, ei missään nimessä. Ainakin nyt tietää, miltä se tuntuu, ja kun Suomessa on ollut paljon keskustelua siitä, niin nyt mulla on ainakin mielipide siihen asiaan.

Mikä mielipiteesi on?

– Sanotaan, että ei tuota toivoisi kenellekään, että tippuisi. Se on tosi rankkaa. Varsinkin niille, joilla on sopimukset sinne. Toimistolla on työntekijöitä, jotka saavat potkut, kun budjetti pienenee. Se vaikuttaa myös naisten joukkueeseen ja sen budjettiin. Siinä on paljon asioita, joihin vaikuttaa sillä, kuinka hyvin koppi tarttuu. Jos sitä ottaa niin suuren vastuun siitä asiasta. Mutta mielenkiintoista se on, moni sitä seurasi Ruotsissa. Ja niille, ketkä nousivat, se on hyvä juttu. Jonkun täytyy sitten vain tippua, Olkinuora tuumaa.

Viime kevään MM-kisoissa Suomi ei löytänyt edelliskisojen kaltaista lentoa, eikä kakkosvahdiksi jäänyt Olkinuorakaan ollut sama mies kuin vuotta aiemmin. Vai oliko?

– Jokaisella on oikeus mielipiteisiin. Viimeisimmissä kotikisoissa otanta oli hyvin pieni. En pelannut kuin kaksi peliä ja se meni ihan ok. Sitten kun pääsee pelirytmiin… Kyllä mä koin, että mulla olisi ollut annettavaa ja olisin halunnut pelata enemmän, mutta se ei ole minun hommani päättää niistä asioista, Olkinuora ruotii.

– Valmentaja päättää näistä asioista, ja sitten se on nopeasti ohi. Ei kukaan voi sanoa, että mä olisin pelannut yhtään sen paremmin niissä vikoissa peleissä (kuin Emil Larmi). Urheilu on siitä hauskaa, että aina voi spekuloida.

Oman itseluottamuksensa kanssa Olkinuoralla ei vaikeista jaksoista huolimatta tunnu olevan ongelmia.

– Se tulee iän ja kokemuksen myötä. Totta kai on tukiverkostot. Se on yksilöllistä. Joku ei tarvitse ketään muuta, joku tarvitsee paljon ihmisiä ympärilleen, Olkinuora luotaa.

– Itseluottamus ja maalivahtihommat kulkevat käsi kädessä. Maalivahtina yrittää olla mahdollisimman tasainen ja että ne huonot päivät olisivat mahdollisimman hyviä. Sitä ei ikinä haluaisi menettää. 

Lahdessa kovat odotukset

Nyt alkavalle kaudelle Olkinuora lähtee tavoittelemaan menestystä Lahdessa, jonka SM-liigaylpeys Pelicans on noussut hopeakevään jälkeen yhdeksi mestarisuosikeista.

Pelicans on vahvistanut rivejään kovan luokan hankinnoilla. Olkinuoran lisäksi joukkueeseen on saapunut Ryan Laschin, Michal Jordánin ja Patrick Carlssonin kaltaisia tekijämiehiä.

Olkinuora pelasi Pelicansissa loistokauden 2018–2019 ennen kuin lähti neljä vuotta kestäneelle ulkomaankierrokselleen. Kaikesta päätellen kotiinpaluu on ollut mieluinen.

– "Lahessa" on ihmisen hyvä olla. Tämä oli tähän hetkeen täydellinen juttu ja kiva olla mukana. Joukkueella on ollut paljon menestystä viime vuonna, niin jatketaan siitä.

– Pelicansissa on hyvä ilmapiiri. Rento mutta sopivan vaativa. Odotukset ovat kovat. 

Tarkasti lahtelaisia pudotuspeleissä seurannut Olkinuora on aistinut kaupungissa erityistä latausta liigakiekon ympärillä.

– Täällä on hyvä buumi meneillään. Viime harkkapelistä sen huomasi. On kiva tehdä töitä, kun tietää, että on suuret odotukset, ja että on mahdollisuudet myös täyttää ne odotukset, Olkinuora myhäilee itsevarmana.

Lue myös:

    Uusimmat