Tukholman yliopiston tutkimuksen mukaan Suomessa pitäisi olla vähintään 800 sutta, jotta susikanta säilyisi elinvoimaisena. Riistakeskuksesta tunnustetaan tutkimuksen relevanssi, mutta suhtaudutaan epäilevästi susikannan mahdollisuuksiin kasvaa.
Riistapäällikkö Mikael Luoma sanoo, että määrä kuulostaa paljolta, koska susiasiassa on otettava huomioon ekologisuuden lisäksi sekä taloudellinen että sosiaalinen kestävyys.
Taloudellisella näkökulmalla Luoma viittaa lähinnä poronhoitoon ja sosiaalisella kestävyydellä siihen, miten ihmiset suhtautuvat susiin.
– Nykytilanteessa 800 sutta kuulostaa kyllä paljolta, kun ajatellaan eri kestävyyden muotojen yhteensovittamista, hän sanoo.
Suomessa elää Luonnonvarakeskuksen tuoreimman arvion mukaan 200–235 sutta.
Tutkimuksen mukaan susikannan elinvoimaisuuden turvaamiseksi Ruotsissa pitäisi olla 1200 sutta, kun nykyään maassa elää arviolta 340 sutta.
Suomen sudet eivät selviä Ruotsin poronhoitoalueesta
Luoman mukaan tutkimuksen tulokset juontuvat siitä, että susipopulaatiot elävät verrattain eristyksissä toisistaan, mikä rajoittaa pahasti susiyksilöiden välistä geneettistä vaihtoa.
Luoman mukaan Ruotsin susikeskittymä pysyttelee verrattain etelässä.
– Suomesta sinne menevät sudet eivät pääse sinne asti Ruotsin pitkän poronhoitoalueen läpi. Keskeisenä syynä on salametsästys, kuten tutkimuksessakin todetaan.
Luoma korostaa, että suurin haaste on Ruotsin eristyksissä elävä susikeskittymä. Suomen populaatio on jossain määrin yhteyksissä Venäjän populaatioihin.
– Venäjältä meille ei kuitenkaan tule enää susia niin paljon kuin aiemmin. Aktiivisen sudenmetsästyksen epäillään lisääntyneen Venäjän Karjalassa, jonka seurauksena geneettistä vaihtoa ei meillä ole enää samassa määrin.
Luoma huomauttaa, että susien liikkumisesta Suomen, Ruotsin, Norjan, Venäjän Karjalan ja Koillis-Venäjän välillä tarvitaan yhä lisää tietoa, mikä todetaan myös ruotsalaistutkimuksessa.
Kansainväliset suojelusopimukset eivät sido Venäjää, mistä saadaan rajallisesti tietoa susista. Sen sijaan Ruotsista susia seurataan tarkkaan ja tieto välittyy myös meille.
– Jos susikannan luontainen vahvistuminen ei toteudu, Suomi on todennut, että meiltä voidaan myös siirtää susia Ruotsiin geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi, mutta Ruotsi ei ole toistaiseksi lämmennyt ajatukselle.
Venäjällä susista maksetaan jopa tapporahoja
Suomen susikanta ei ole päässyt kasvamaan toivotusti. Suurin haaste on juuri salametsästys, jota esiintyy niin Ruotsissa kuin Suomessa. Venäjällä susien metsästäminen on sallittua ja niistä maksetaan joillakin alueilla Karjalassa jopa tapporahoja.
– On erittäin harmillista, että suunnitelmallinen kannanhoito ei toteudu, mutta on hyvin vaikea löytää lääkkeitä laittomaan metsästykseen.
Yhtenä keinona on kokeiltu kannanhoidollisen metsästyksen sallimista. Luoman mielestä ratkaisu on kelvollinen, vaikka luonnonsuojeluliitoissa on voimakasta vastustusta asiaa kohtaan.
Esimerkiksi Luonto-Liitto katsoo, että kannanhoidollinen sudenmetsästys heikensi merkittävästi Suomen susikannan elinvoimaisuutta viime metsästysvuonna. Kaikkiaan Suomessa kuoli yhteensä 78 sutta, joista 43 tapettiin kannanhoidollisessa metsästyksessä ja 15 poliisin määräyksellä.
– Viimeksi poikkeuslupia myönnettiin vuonna 2007 ja nyt on ollut pari kokeiluvuotta. Väliin jääneenä aikana susikanta pieneni 11 prosenttia vuosittain. On vaarana, että salametsätys lisääntyy, jos poikkeuslupia ei anneta. Nyt susitilanne näyttää kuitenkin verrattain paremmalta.
Kyselytutkimusten tulosten perusteella salametsästys johtuu ennen kaikkea siitä, ettei ole nähty muuta keinoa puuttua suden tuomiin haittoihin.
– On syytetty poliisia ja viranomaisia siitä, että haittoja ei ole otettu riittävän vakavasti.