Taktisella äänestämisellä oli viime vuoden eduskuntavaaleissa verrattain pieni rooli, käy ilmi oikeusministeriön tilaamasta tutkimuksesta.
Vaalien keskeisiksi ilmiöiksi maanantaina julkaistu kansallinen vaalitutkimus nostaa polarisoitumisen ja pääministerivaalit.
Monelle äänestäjälle kampanjointi näyttäytyi tutkimuksen mukaan tulevan pääministerin valintana.
Tarjotut vaihtoehdot eli kokoomuksen Petteri Orpo, SDP:n Sanna Marin ja perussuomalaisten Riikka Purra jakoivat äänestäjäkuntaa vahvasti.
Lue myös: Pöllöraati pui SDP:n nousua: "Hyödyt valuvat Lindtmanille, vaikka ukkoa ei näy missään"
Polarisaatio näkyi kampanjoinnissa oikeistokonservatiivien ja niin kutsutun vihervasemmiston välillä.
Puolueet olivat jakautuneet Suomen oloissa poikkeuksellisesti kahteen blokkiin, joiden väliltä äänestäjät tekivät äänestyspäätöksensä.
Päävaihtoehtoina olivat joko kahden suuren porvarillisen puolueen perustalle muodostuva oikeistohallitus tai demarijohtoinen, pääosin punavihreä hallitus.
Vaalien voittajaksi selvinnyt kokoomus onnistui pitämään kiinni sitä edellisissä vaaleissa kannattaneista, minkä lisäksi se vei huomattavasti ääniä kaikista suunnista vasemmistoliittoa lukuun ottamatta.
Määrällisesti eniten ääniä valui keskustalta kokoomukselle.
Perussuomalaisten äänestäjät pysyivät kohtuullisen uskollisina, ja kaksi kolmesta puoluetta vuonna 2019 äänestäneestä äänesti sitä myös viime vuonna.
Vaaleissa kolmannelle sijalle jäänyt SDP onnistui viemään viidenneksen vuonna 2019 vihreitä äänestäneiden äänistä ja kuudesosan vasemmistoliiton äänistä.
Jo toisen merkittävän perättäisen eduskuntavaalitappion kohdannut keskusta menetti joka kymmenennen edellisten vaalien äänestäjänsä kokoomukselle ja seitsemän prosenttia perussuomalaisille.
Demariäänestäjät eivät toimineet poikkeuksellisesti
Eduskuntavaalitutkimuksessa on pureuduttu taktiseen äänestämiseen, joka puhutti paljon niin vaaleja ennen kuin niiden jälkeen.
Tutkimuksen mukaan SDP pyrki silloisen puheenjohtajansa Sanna Marinin johdolla korostamaan hallituksen ja opposition välistä vastakkainasettelua ja nostamaan vihervasemmiston äänestäjät demareiden taakse korostamalla puolueen mahdollisuutta nousta pääministeripuolueeksi.
Taktisesta äänestämisestä puhutaan, kun äänestäjä äänestää toista puoluetta kuin sitä, josta pitää eniten.
Tavoitteena voi olla esimerkiksi tietyn puolueen nostaminen hallituksen muodostajaksi.
Lue myös: Hallitukselle räksyttänyt SDP ihmeissään – mitä Riikka Purralle tapahtui? "Sisään käveli pienituloisen paras ystävä, ulos tuli palkansaajan painajainen"
Tutkimuksen perusteella jotain muuta kuin lempipuoluettaan äänesti viime edustajavaaleissa lähes joka kymmenes äänestäjä.
Niin kutsuttua taktista äänestämistä siis esiintyi, mutta se ei ollut mitenkään poikkeavaa.
Lukujen valossa taktisimmin äänestivät Liike Nytin äänestäjät, joista 22 prosenttia piti enemmän jostakin toisesta puolueesta.
Kokoomus ja kristillisdemokraatit saivat 12 prosenttia äänistään kannattajilta, joiden pidetyin puolue oli joku muu. Keskustalla vastaava luku oli 11 prosenttia.
Näiden lukujen valossa on kiinnostavaa, että 91 prosenttia SDP:tä äänestäneistä piti demareita joko kaikkein mieluisimpana tai jaetulla ykkössijalla mieluisista puolueista.
Voidaan siis katsoa, että vain noin joka kymmenes SDP:n äänestäjistä äänesti taktisesti.
Demareita äänestäneiden käytös ei siis juurikaan poikkea muiden isojen puolueiden äänestäjien käytöksestä.
– Vaikka 2023 vaaleissa taktikointia äänestäjäkunnassa varmasti tapahtui, kuvaa blokkiutuminen äänestyskäyttäytymistä paremmin kuin taktikointi, tutkimuksessa todetaan.
Suuri osa vihreiden ja vasemmistoliiton äänestäjistä suhtautui tutkimuksen mukaan hyvin myönteisesti myös SDP:hen.
– Verrattain suurelle osalle äänestäjistä SDP oli yhtä mieluisa tai lähes yhtä mieluisa vaihtoehto kuin esimerkiksi vihreät tai vasemmistoliitto, eikä SDP:n äänestämisessä siten ollut kyse vahvasti omista preferensseistä poikkeamisesta oikeiston vaalivoiton torjumiseksi, tutkimuksessa summataan.
Vihreistä jäljellä vain uskollisimmat?
Itselleen mieluisinta puoluetta äänestivät eniten vihreiden, perussuomalaisten ja RKP:n kannattajat.
– Vihreiden kohdalla tämä voi kertoa siitä, että puolueen äänisaaliin huvettua jäljelle jäivät puolueen uskollisimmat kannattajat, tutkimuksessa arvioidaan.
Vasemmistolaiseksi ja arvoiltaan liberaaleiksi itsensä asemoivat pitivät todennäköisemmin useammasta puolueesta kuin muut.
Vihreiden äänestäjät suhtautuivat varsin myönteisesti vasemmistoliittoon ja SDP:hen, ja heistä jopa 29 prosenttia pitää vasemmistoliitosta yhtä paljon kuin vihreistä.
Lue myös: Vaalirahoitusilmoituksissa löytyi paljon korjattavaa
Vasemmistoliiton ja SDP:n kannattajilla ei ollut aivan yhtä lämpimiä tunteita vihreitä kohtaan.
SDP:n äänestäjät suhtautuivat vasemmistoliittoon myönteisemmin kuin vihreisiin.
He olivat molempia puolueita kohtaan kuitenkin selvästi varautuneempia kuin näiden kannattajat demareita kohtaan.
Vahvistunut blokkipolitiikka näkyy siinä, että perussuomalaisten ja jommankumman vasemmistopuolueen välillä harkitaan ja vaihdetaan puoluetta huomattavasti aiempaa harvemmin.
Vielä vuoden 2011 eduskuntavaaliaineistossa näkyy, että ihmisten lempipuolueiden ryhmä saattoi muodostua esimerkiksi perussuomalaisista, SDP:stä ja vasemmistoliitosta eli niin kutsutusta perusduunariblokista.
Korkeakoulutetut ja ruotsinkieliset yliedustettuja
Yksi tutkimuksessa tarkasteltu teema oli peilikuvaedustus eli se missä suhteessa eduskuntaan valittiin edustajia eri väestöryhmistä.
Peilikuvaedustus on useiden tutkimuksien mukaan suoraan yhteydessä siihen, miten eri väestöryhmien edut tulevat huomioiduiksi päätöksenteossa.
Koska ihmisillä on tapana suosia omaan väestöryhmäänsä kuuluvia ehdokkaita, eri väestöryhmiä valitaan sitä todennäköisemmin, mitä aktiivisemmin kyseiset väestöryhmät käyvät äänestämässä.
Suurimmat erot äänioikeutettujen ja valittujen kansanedustajien välillä löytyivät koulutuksesta.
Kansanedustajat ovat selvästi useammin korkeasti koulutettuja kuin heitä äänestäneet kansalaiset.
Kun vain 12,2 prosenttia äänioikeutetuista oli suorittanut ylemmän korkeakoulutuksen, valituista kansanedustajista miltei 60 prosentilla on ylempi korkeakoulututkinto.
Niin sanotusti yliedustettuja ovat myös ruotsinkieliset, mikä selittyy muun muassa Ahvenanmaan kiintiökansanedustajan paikalla.
Ruotsinkieliset myös tapaavat äänestää ruotsinkielisiä ehdokkaita ja saapuvat uurnille suomenkielisiä aktiivisemmin.
Naiset ovat edelleen aliedustettuja eduskunnassa, huolimatta siitä, että naiset äänestävät miehiä aktiivisemmin niin kunta- kuin eduskuntavaaleissa.
Vuonna 2023 valituista kansanedustajista 54 prosenttia oli miehiä.
Nukkuvat jäävät aliedustetuiksi
Vastaavasti eduskunnasta puuttuvat ne, jotka äänestävät vähiten.
Suomessa asuvasta täysi-ikäisestä väestöstä 8,7 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia vuoden 2022 lopussa.
Ulkomaalaistaustaisista äänesti vain neljä kymmenestä, ja heitä valittiin edustakuntaan vain yksi.
Ulkomaalaistaustaisiksi lasketaan Tilastokeskuksen luokittelun mukaan henkilöt, joiden molemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla, tai jotka ovat itse syntyneet ulkomailla eikä kummastakaan vanhemmasta ole tietoa suomalaisessa väestötietojärjestelmässä.
Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista vain 3,2 prosenttia oli äänioikeutettuja, sillä ilman Suomen kansalaisuutta he eivät voi äänestää tai olla ehdokkaina.
– Ottaen huomioon, että kun Petteri Orpon hallitus kaavailee hallitusohjelmassaan kiristyksiä Suomen kansalaisuuden saamisen ehtoihin samalla kun maahanmuuttaneiden osuus Suomen väestöstä hyvin todennäköisesti jatkaa kasvuaan, ei-kansalaisten ja siten vailla poliittisia oikeuksia olevien osuus Suomen väestöstä tulee kasvamaan tulevaisuudessa, tutkimuksessa kirjoitetaan.
Aliedustettuja ovat myös nuoret. Kun 18–29-vuotiaiden osuus koko väestöstä oli vaalien aikaan 16,5 prosenttia, eduskuntaan heitä valittiin vain 3,5 prosenttia.
Asia selittyy osin matalalla äänestysaktiivisuudella ja nuorten ehdokkaiden puutteella. Kun 60–79-vuotiaiden äänestysaktiivisuus lähenteli 80 prosenttia, alle 30-vuotiaista äänesti vain 60 prosenttia.
Nuorten aikuisten peilikuvaedustus on kuitenkin vahvistunut 2000-luvun alkuun verrattuna, mikäli nuoreksi määritellään alle 40-vuotiaat.
Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa 18–39-vuotiaiden osuus vastasi suurin piirtein kyseisen ikäluokan kokoa väestössä.
Eduskuntavaalitutkimus perustuu kyselyaineistoon, jonka Taloustutkimus keräsi eduskuntavaalien jälkeen.
Tutkimukseen vastasi reilut 8 600 äänioikeutettua suomalaista. Tutkimuksen toimittivat Elina Kestilä-Kekkonen, Lauri Rapeli ja Peter Söderlund.