95 vuotta täyttäneet ovat omaisiaan halukkaampia puhumaan kuolemasta, paljastaa tuore tutkimus.
– Vaikka ihmiset elävät huomattavasti pidempään kuin aiemmin, vieläkään ei puhuta riittävästi siitä, millaisia tunteita kuolema herättää vanhuksissa, tutkimuksen johtaja Jane Fleming sanoo Cambridgen yliopiston tiedotteessa.
Tutkijat haastattelivat kymmeniä vanhuksia tai heidän läheisiään, mikäli vanhukset olivat liian heikossa kunnossa vastatakseen.
Moni haastatelluista oli elänyt pidempään kuin ikätoverinsa, ja he tunsivat olevansa kuin jatkoajalla elämässä. He kertoivat olevansa kiitollisia jokaisesta päivästä, eivätkä he murehtineet tulevaa.
Tutkijat panivat merkille, että moni haastatelluista oli jo valmistautunut kuolemaan. Toiset kokivat olevansa taakka läheisilleen, ja jopa odottivat pitkän elämänsä päättymistä.
Osa haastatelluista sanoi, ettei haluaisi sairaalahoitoon, mikäli sairastuisi vakavasti. He haluaisivat vain sellaisen lääkityksen, joka poistaisi kivut, mutta ei pitkittäisi elämää.
Kuolema ei pelota
Haastatellut eivät pelänneet kuolemaa. Sen sijaan heitä mietitytti se, miten kuolema lopulta tulee. He toivoivat kuolevansa rauhallisesti ja kivuttomasti nukkuessaan.
Kaikista iäkkäimmille kuolema on luonnollinen osa elämää, sillä he olivat kokeneet jo niin monen läheisensä poismenon.
Omien hautajaisten suunnittelu oli yleisempää kuin kuolemasta puhuminen läheisten kanssa. Osa oli tehnyt jo etukäteisjärjestelyjä tulevaa varten.
Tutkijat havaitsivat, että iäkkäille kuolema on luonnollinen osa elämää, ja he olivat valmiita myös puhumaan siitä.
Flemingin mukaan ikääntyneiden hoidossa tulisikin ottaa paremmin huomioon heidän tarpeensa kuoleman lähestyessä.
Useimmat haastatelluista olivat keskustelleet kuolemasta lääkärinsä kanssa, mutta perheen kanssa asiaa ei juurikaan käsitelty.
– Kun näistä asioista keskustelee ajoissa, varmistaa sen, että vanhuksen toiveet tulevat huomioiduksi, tutkija Moraq Farquhar sanoo tiedotteessa.
Lähteet: WebMD, University of Cambridge News
Seniorit kertovat videolla, mitä asioita on turha murehtia.
1:10
