Tutkijat ovat jälleen todenneet, että yksinäisyys voi olla tappavaa. Tällä kertaa iäkkäisiin keskittynyt tutkimus on hyvä muistutus siitä, kuinka suuri merkitys yhteydenpidolla esimerkiksi omiin vanhempiin tai isovanhempiin voi olla.
Kun kotoa muutosta on jo vuosia – tai vuosikymmeniä –, monien siteet omaan lapsuudenperheeseen tai muihin sukulaisiin löystyvät. Saattaa olla, ettei ennen niin läheisten ihmisten elämästä tai kuulumisista olla yhtään kartalla. Yhteydenpidosta voisi kuitenkin olla terveydellistäkin hyötyä.
Kalifornian yliopiston (UCSF) tutkijat seurasivat 1 600 yli 60-vuotiasta aikuista kuuden vuoden ajan. Keskimäärin osallistujat olivat 71-vuotiaita. Tutkijat tarkastelivat heidän yksinäisyyttään, toiminnallista rappeutumistaan sekä kuolemia. Yksinäisyyttä arvioitiin kahden vuoden välein toistuvilla haastatteluilla.
Joukosta 43 prosenttia ilmoitti tuntevansa yksinäisyyttä. Yksinäisyys näytti ennustavan sekä toimintakyvyn heikentymistä että kuolemia. Yksinäisistä aikuisista 23 prosenttia kuoli kuuden vuoden seuranta-aikana. Niistä aikuisista, joilla oli sopivasti seuraa, menehtyi 14 prosenttia.
Yksinäisillä oli myös enemmän ongelmia päivittäisissä askareissa ja liikkuvuudessa, kuten peseytymisessä, pukeutumisessa, vessassa käymisessä ja syömisessä. Niin heidän lihasvoimansa kuin kykynsä kävellä tai nousta rappusia oli heikentynyt muita ikätovereita enemmän.
Havainnot tukevat aikaisempia päätelmiä siitä, että yksinäisyys voi olla vakava terveysriski ja johtaa esimerkiksi masennukseen, kognitiiviseen heikentymään ja jopa sydän- ja verisuonitauteihin.
Lähteet: Jama Internal Medicine, Reader’s Rigest
Yksinäisyyden yllättämät
Kenestä tahansa voi tulla yksinäinen. Ripsa Koskinen-Papusen dokumentissa oman tarinansa kertovat vakavasti sairaan lapsen yksinhuoltajaäiti, nelikymppinen sinkkunainen, suosittu rokkari, 11-vuotias tyttö sekä eronnut, eläkkeelle jäänyt muurari. Miten ahdistavalta yksinäisyys voi tuntua ja miten sen kanssa voi elää?
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.