Terrorismin asiantuntija haaveili sotilaan ammatista jo lapsena – tällainen mies on tutkijaupseeri Antti Paronen

Paronen ilmoitti ensimmäisen kerran 11-vuotiaana haluavansa isona sotilaaksi. Mies ei ole sotilasperheestä, mutta piti silti hakeutumista valitsemalleen uralle luonnollisena valintana.

– Kaipa tässä on äidille kunnia annettava siitä, että mulla on aina ollut selkeät rajat ja oikeanlainen kotikuri. Riittävällä ja oikealla tavalla rajat ja rakkaus, siitä olen saanut nauttia, Paronen naurahtaa.

Uransa alkuun Paronen pääsi pyrkimällä kadettikouluun. Sieltä mies valmistui vuonna 2007, jonka jälkeen hän palveli Karjalan Prikaatissa ensin muutaman vuoden. Vuosikymmenen lopulla Paronen siirtyi Kouvolan Vekaranjärveltä kriisinhallintatehtäviin Afganistaniin.

Aika Afganistanissa vaikutti valintaan

Suomalaisessa kriisinhallintajoukossa 11 kuukautta palvelleelle Paroselle kiteytyi ulkomaanpalveluksen aikana ajatus siitä, että aiheesta olisi hyvä ja mielenkiintoista myös kirjoittaa ylös jotain. Erityisesti kumouksellinen sota ja sen kehitys kiinnosti Parosta.

– Afganistanissa erityisesti tämä Talibanin toiminta sai minut ajattelemaan näistä asioista hieman teoreettisemmin, ja perehdyin siihen kirjallisuuteen.

Kriisinhallintatehtävän kautta terrorismi ja kumouksellinen sodankäynti olivat konkreettisestikin lähellä. Afganistan olikin selvä ajanjakso, jolloin aihealue vakiintui Parosen kiinnostuksen kohteeksi.

– Ymmärrys siitä, että tällainen heikompi ja omasta mielestään moraalista ylemmyyden asemaa miehittävä toimija, niin miten vahva sotilaallinen toimija se siitä huolimatta on, että se ei ole vahva perinteisillä mittareilla mitattuna, aseiden määrässä, taistelijoiden ja ajoneuvojen määrässä mitattuna, Paronen pohtii.

Suomeen palattuaan Paronen haki ja pääsi sotatieteen tohtorin tutkintoon johtavaan koulutusohjelmaan, josta hän väittelee nyt tohtoriksi otsikolla ”Globaali jihadistinen liike kumouksellisen sotataidon kehittäjänä". 

Kasvanut kiinni älypuhelimeensa

Kriisinhallintatehtävien jälkeen Paronen palasi Karjalan Prikaatiin, kunnes vuonna 2013 sai omien sanojensa mukaan kunnian päästä opettamaan kadeteille ja sotatieteen maisteriopiskelijoille strategiaa Maanpuolustuskorkeakouluun. Strategian opettamista Paronen pitää varsin selkeänä kokonaisuutena.

– Se pyrkii selkeyttämään parhaansa mukaan monimutkaisia asioita, kuten valtioiden välisiä suhteita ja maantieteen merkitystä tällaiselle toiminnalle, mutta toisaalta osoittamaan sitä, miten tällainen ei-valtiollinen toimija näiden valtioiden joukossa toimii ja tarvittaessa käyttää sitten väkivaltaa omien intressien ajamiseen.

Paronen kertoo, että oppii itsekin jokaisesta opetustapahtumasta oppilaidensa kanssa. Hän antaakin kiitettävän arvosanan opiskelijoiden mielenkiinnolle ja aktiivisuudelle opintoja kohtaan.

Maailman myllerryksessä myös sotilaan pitää pystyä pysymään ajan tasalla valtioiden suhteista ja järjestöjen toiminnasta. Paronen myöntääkin kasvaneensa jossain määrin kiinni älypuhelimeensa.

– Avoimista lähteistä löytyy yllättävän paljon tietoa, jos sitä vaan haluaa ja osaa etsiä. Nykyinen informaatio ja teknologia mahdollistavat sen myös meille sotilaille.

Valmiiksi asioita ei ole kuitenkaan pureskeltu tai raportteja eteen luettavaksi liiemmin kasattu.

– Se vaatii tässä tiedonvirrassa myös sitä omaa viitseliäisyyttä, täytyy myöntää, Paronen sanoo.

Kameran edessä kuin kotonaan

Helsingin Santahaminassa työskentelevä Paronen asettuu haastattelua tehdessä kameran eteen sotilassaaren iltapäiväauringossa totutun ja luontaisen oloisesti. Kapteenin sotilaspuku on moitteeton ja virkakravatti on suoristettu kohdilleen ennakolta.  

Kun maailmalla tapahtuu jotain terrorismiin tai sotilaalliseen konfliktiin viittaavaa, ovat mediatalot kilvan ottamassa yhteyttä myös Puolustusvoimien asiantuntijoihin. Parosen asiantuntemus sotastrategioiden ja toisaalta terrorimaailman tuntijana onkin pistetty merkille. Kapteeni Paroselle tämä rooli tuntuu niin ikään sopivan.

– Olen siitä nauttinut osana omaa palvelustani. Siinä missä tuo tutkimuksen tekeminen on välillä omien ajatusten kanssa elämistä ja suhteellisen yksinäisen miehen hommaa, niin tämä on mielenkiintoista sosiaalista vuorovaikutusta, jossa saa omia ajatuksiaan punnita monesti älykkäiden ja asioihin perehtyneiden ihmisten kanssa.

– Se on ollut kyllä minulle hyvä lisä myös tähän tutkimuksen tekemiseen, Paronen summaa.

Polku vie

Tänään Antti Parosen usean vuoden tutkimustyön tulos saa virallisen leimansa, kun tutkijan väitöskirja tarkastetaan Maanpuolustuskorkeakoululla. Kysyttäessä minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia ja ajatuksia uran jatkosta miehellä on, vastaa hän näin:

– Sotilaan urahan vie tietysti sinne, minne se ohjataan viemään. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tämä pesti nyt ainakin hetkellisesti jatkuu. Pitäisi keskittyä Isikseen ja sen luomaan potentiaaliseen uhkaan, Paronen sanoo.

11-vuotiaana sotilasurasta maininnut Paronen ei ole valintaansa pettynyt. Aika näyttää, missä tehtävässä nykyinen kapteeni urallaan ehtii vielä palvella.

– Kun on kerran kadettilupauksen vannonut, niin se on siinä, mennään tällä uralla sinne minne se vie.