Tutkijat vaativat: Armeijaa uudistettava

- Strategiatasolla armeija on modernisoitunut, mutta ruohonjuuritasolla tämä jää vielä etäiseksi, sanoi tutkija Anni Ojajärvi.

Tutkimus on Suomessa ja maailmalla verrattain ainutlaatuinen katsaus armeijan toimintaan varusmiehen näkökulmasta. Tutkimuksen kirjoittajat, sosiologit Anni Ojajärvi, Tommi Hoikkala ja Mikko Salasuo palvelivat varusmiesten mukana ja havainnoivat toimintaa sisältä käsin.

Siten he huomasivat ammottavan aukon puolustusvoimien strategiapapereiden ja varusmiesten arkitodellisuuden välillä. Tutkimuksen mukaan varusmiehet taiteilevat puolustusvoimien virallisen ja konservatiivisen toimintamallin ja kasarmien tuvista löytyvän epävirallisen, sääntöjen ulkopuolisen toimintatavan välillä.

Liikunta on läpsyttelyä tai revittelyä

Esimerkiksi Ojajärvi nostaa liikunnalliset seikat, joita modernisoimalla puolustusvoimat on pyrkinyt helpottamaan yhä huonokuntoisempien alokkaiden sopeutumista armeijaan. Palautumista parantamaan suunniteltu aamulenkki on joissakin yksiköissä 200 metrin läpsyttely, toisaalla vartin täysimittainen pyrähdys.

- Kumpikaan ei palvele tarkoitusperäänsä, Ojajärvi arvioi.

Tutkijat kannattivatkin varusmiespalveluksen uudistamista muun muassa siten, että se tarjoaisi jokaiselle terveystajua ja huomioisi aidosti kansanterveyden pulmat.

Kaartin jääkärirykmentin oppilas Antti Mikkola ja kokelas Pietari Nuolivirta sanoivat itse lähinnä yllättyneensä siitä, että varsinaista urheilua on niinkin paljon kuin on.

- Armeijan aikana kunto paranee, varsinkin niillä, joiden liikuntaharrastus on loppunut pari vuotta ennen armeijaa, Nuolivirta sanoi.

Molempien mielestä armeijan liikunta on kuitenkin yleensä kestävyyttä vaativaa, ja se näkyy sekä fyysisenä että henkisenä rasituksena. Toisaalta varusmiehet uskovat, että juuri tämä on armeijan paras anti tulevalle siviilielämälle: kunto nousee, sekä henkinen että fyysinen.

Molemmat ovat törmänneet palveluksensa aikana silti niihinkin, joiden kohdalla rasitus johtaa palveluksen keskeyttämiseen.

Sota ei riitä palvelusmotivaatioksi

Ojajärven mukaan nykysukupolvi ei ole yhteydessä sodista ponnistavaan palvelusmotivaatioon, toisin kuin isänsä ja isoisänsä. Se selittää osaltaan suurentuvia keskeyttämislukuja.

Tutkija Tommi Hoikkalan mukaan puolustusvoimien käytännöt palautuvat aina siihen, että varusmieskoulutuksessa simuloidaan alati sotaa ja sodan toimintatapoja.

- Sodan malli on otettu talvi- ja jatkosodasta, Hoikkala sanoi. Hän esitteli väitteensä perusteeksi puolustusvoimien asiakirjoista napattua määritelmää.

Sen mukaan sotilaan liikunta- ja muu koulutus tähtää siihen, että sotilas kestää vähintään kaksi viikkoa jatkuvassa taistelussa ja kykenee käyttämään voimavaransa yhtämittaisesti 3-4 vuorokautta kestävään vaativaan taisteluun.

Millä tavalla tämä tiivistys kuvaa nykytilannetta, varsinkin kun sota on yhä enemmän globaalia ja elektronista, Hoikkala ihmetteli.

Palvelustaan suorittavilla Mikkolalla tai Nuolivirralla ei motivaation kanssa ollut juuri takeltelemista. Armeijasta oli kuultu juttuja, mutta siltä ei juuri odotettu mitään. Oli vain tieto, että armeijaan mennään ja jossain vaiheessa se on sitten ohi.

- Ja mitä pidempään täällä on, sitä paremmaksi se muuttuu, Nuolivirta arvioi. Hänellä on aamuja jäljellä reilut seitsemänkymmentä.

(MTV3 - STT)

Katso Katja Kannonlahden juttu (Seitsemän uutiset 21.10.2009)