Suomen valtio- ja sotilasjohto oli juutalaisten joukkotuhosta paremmin perillä jatkosodan lopulla, kuin on haluttu myöntää.
Suomen ja natsi-Saksan yhteyksiä 1930-luvulla ja sotavuosina tutkineet Markku Jokisipilä ja Janne Könönen valottavat arkaa aihetta tuoreessa teoksessaan Kolmannen valtakunnan vieraat (Otava).
Tutkijoiden mukaan vielä maaliskuussa 1942 holokaustin tulevista uhreista oli elossa 80 prosenttia. Siihen saakka suomalaisten mahdollisuudet tietää juutalaisten kohtalosta olivat hyvin rajalliset.
Sieltä täältä tihkuneita tiedonmurusia yhdistelemällä oli kuitenkin mahdollista päätellä, että saksalaisten otteet juutalaisia kohtaan kovenivat ja heitä surmattiin systemaattisemmin.
-Se, että Mannerheimin käskystä suomalaisten omat keskitysleirit Itä-Karjalassa nimettiin joulukuussa 1942 uudelleen siirtoleireiksi, ei ole sattumaa.
Viimeistään tähän mennessä Suomen Päämajalle oli syntynyt käsitys siitä, että saksalaisilla keskitysleireillä valmisteltiin kuolemaa sarjatuotantona.
Kuvattiinko Himmlerin salkku?
Joidenkin aikalaisväitteiden mukaan suomalaiset jopa valokuvasivat salaa Suomessa kesällä 1942 lomailleen SS-johtaja Heinrich Himmlerin salkun ja löysivät sieltä listan Suomen juutalaisista.
Todisteita asiasta ei ole. Varmaa kuitenkin on, että Himmlerin virolais-suomalainen hieroja Felix Kersten kertoi vierailulla presidentti Risto Rytille, että juutalaisia lähetetään Saksasta joukoittain Latviaan ja Puolaan, missä heidät kylmästi tapetaan.
Himmlerin matkan perimmäinen tarkoitus herättää yhä epäilyksiä. Joka tapauksessa Suomen omat juutalaiset olivat kirjan mukaan sodan ajan vainoilta turvassa, eikä heitä syrjitty.
Kahdeksan juutalaispakolaista kuitenkin luovutettiin ja 49 juutalaista joutui saksalaisten käsiin sotavankien vaihto-operaatiossa.