Kolin Pirunkirkko on perinnetiedon mukaan ollut tietäjien ja noitien kokoontumispaikka. Nyt Pirunkirkossa koluaa Helsingin ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoita.
Pirunkirkko syntyi jääkauden rytinöissä Pielisen rantaan. Isot voimat viskoivat kalliot ja kivenjärkäleet epämääräiseen röykkiöön ja siihen syntyi luola. Kolille on paikalta kymmenkunta kilometriä.
Nykyisin Pirunkirkkoon pääsee Metsähallituksen rautaportaita pitkin. Perinnetieto paikasta on runsas, mutta nyt tutkijoita kiinnostaa Pirunkirkon äänimaailma.
– Sitä voidaan miettiä, minkä takia juuri tämä luola on niin kuuluisa ja liittyykö tämä resonanssi-ilmiö jotenkin siihen piruun, joka siellä luolassa on kansanperinteen mukaan ollut tavattavissa. Itse uskon, että tällä on jotain yhteyttä, koska nämä ovat molemmat aika erikoisia juttuja, sanoo dosentti Riitta Rainio Helsingin yliopistosta.
Soiko pirun ääni edelleen luolassa?
Luolaan meno vaatii rohkeutta, monen matka tyssää jo suuaukolle. Rakoluola on noin 35 metriä pitkä, korkeutta on metristä seitsemään metriin.
Luolassa on tehty jo monena vuotena akustisia impulssivastemittauksia. Tutkijat selvittävät perinteiden ja akustiikan yhteyttä. Luolan sileät seinät synnyttävät poikkeuksellisen tila-akustiikan, resonanssin, joka ei ole tavallinen luonnossa.
– Jonkinlaisen hälyäänen jälkeen, minkä siellä luolassa kävijä tekee niin alkaa kuulua sellainen yksittäinen sävel, soida siellä luolassa, Rainio sanoo.
Onko se siis pirun tuottama ääni?
– Kyllä, näin minä uskoisin, mutta pirua ei välttämättä entisinä aikoina ole ollut mikään paha olento, että olisi ehkä reilumpi sanoa, että se oli vuoressa asuvan hengen ääni tai henkimaailman ääni, johon tuolla luolassa sai siis yhteyden äänellisesti, Rainio avaa.
Rumpusessioista tärkeää tietoa
On myös olemassa uskomuksia, joiden mukaan luola olisi vasta velhojen ja noitien varsinaisen kirkkosalin eteinen. Piru istuisi jossakin peräseinän takana olevassa tilassa.
Luolassa pidetään yhä samanismiin viittaavia harjoituksia. Tutkijoille kyseiset rumpusessiot ja laulu toivat tärkeitä, säväyttäviäkin lisähavaintoja.
– Sitten kun analysoimme tämän hänen äänellisen rituaalinsa, siinä kävi ilmi, että hän itse asiassa toistaa tätä tilan resonanssitaajuutta eli täsmälleen samaa säveltä, jonka se tila vahvistaa ja se tuskin on sattuma, Rainio kertoo.
Kirjallinen todiste
Arkistolähteistä paljastui vielä muitakin kylmääviä tietoja.
– Erään henkilön, joka asui täällä Kolilla 1840-luvulla, sanottiin olevan noita. Tämän (henkilöstä kertovan) dokumentin on kirjoittanut paikallinen pappi Pielisjärven rippikirjaan eli siinä on nyt semmoinen kirjallinen todiste, että ei ole kyse pelkästään mistään taruista, vaan tämä on ollut realismia 1840-luvulla täällä.
Moderni aika tulee myös Pirunkirkolle. Laserkeilauksen jälkeen luolasta on tekeillä digitaalinen 3D-malli.