Kolin Pirunkirkko on perinnetiedon mukaan ollut tietäjien ja noitien kokoontumispaikka. Nyt Pirunkirkossa koluaa Helsingin ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoita.
Pirunkirkko syntyi jääkauden rytinöissä Pielisen rantaan. Isot voimat viskoivat kalliot ja kivenjärkäleet epämääräiseen röykkiöön ja siihen syntyi luola. Kolille on paikalta kymmenkunta kilometriä.
Nykyisin Pirunkirkkoon pääsee Metsähallituksen rautaportaita pitkin. Perinnetieto paikasta on runsas, mutta nyt tutkijoita kiinnostaa Pirunkirkon äänimaailma.
– Sitä voidaan miettiä, minkä takia juuri tämä luola on niin kuuluisa ja liittyykö tämä resonanssi-ilmiö jotenkin siihen piruun, joka siellä luolassa on kansanperinteen mukaan ollut tavattavissa. Itse uskon, että tällä on jotain yhteyttä, koska nämä ovat molemmat aika erikoisia juttuja, sanoo dosentti Riitta Rainio Helsingin yliopistosta.
Soiko pirun ääni edelleen luolassa?
Luolaan meno vaatii rohkeutta, monen matka tyssää jo suuaukolle. Rakoluola on noin 35 metriä pitkä, korkeutta on metristä seitsemään metriin.
Luolassa on tehty jo monena vuotena akustisia impulssivastemittauksia. Tutkijat selvittävät perinteiden ja akustiikan yhteyttä. Luolan sileät seinät synnyttävät poikkeuksellisen tila-akustiikan, resonanssin, joka ei ole tavallinen luonnossa.
– Jonkinlaisen hälyäänen jälkeen, minkä siellä luolassa kävijä tekee niin alkaa kuulua sellainen yksittäinen sävel, soida siellä luolassa, Rainio sanoo.