Grönlantia ja Kanadaa on haviteltu Yhdysvalloissa ennenkin, arvioi suomalaisasiantuntija.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin haikailu Grönlannin, Kanadan ja Panaman kanavan liittämiseksi Yhdysvaltoihin on ollut eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen pöyristyttävä kehitys, kuin ummehtunut tuulahdus 1800-luvun imperialismin päiviltä.
Yhdysvaltain historian tutkija Marko Maunulalle on tullut yllätyksenä, kuinka sitkeästi ja aggressiivisesti Trump on Grönlanti-asiaa ajanut.
– Grönlanti minua ihmetytti, koska se ei ollut puheenaihe kampanjan aikana. Loogisestihan se on siinä mielessä ymmärrettävää, että puolustus- ja turvallisuusasiantuntijathan ovat puhuneet tästä arktisesta ulottuvuudesta varsinkin ilmastonmuutoksen aikakaudella, Maunula sanoo.
– Mutta olen ollut vähän yllättynyt siitä tavasta, jolla Trump on lähestynyt tätä asiaa.
Lue myös: USA:n Grönlannin-tukikohdan komentajalle potkut – syynä Vancen kyseenalaistaminen
Vaikka Trump vetää avoimilla aluelaajennuspuheillaan selvästi eri linjaa kuin lähihistorian yhdysvaltalaispoliitikot, kyseessä eivät ole mitenkään ennenkuulumattomat haaveet Yhdysvaltain aatehistoriassa.
Maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaan kuuluvan Grönlannin hankinnasta on keskusteltu Yhdysvaltojen hallinnossa aiemmin 1860-luvulla sekä 1910-luvulla, 40-luvulla ja 50-luvulla.
Hankintaa väläyteltiin myös Trumpin ensimmäisellä kaudella vuonna 2019.
– Trump selvästi toivoo voivansa astua historiaan miehenä, jonka presidenttikaudella Yhdysvallat kasvoi fyysisesti, Maunula arvioi.
Historiantutkijan mukaan Trump ei selvästikään tunne historiaa kovin hyvin, mutta on kehittänyt fiksaation tiettyihin yksittäisiin tapahtumiin ja ajanjaksoihin.
– Trumpin kampanjaslogan on kymmenen vuotta ollut tämä Make America Great Again, joka vihjaa ja viittaa menneeseen suuruuteen.
Yksi näistä hänen mieltymyksistään on selvästi tämä Yhdysvaltojen imperiumin kasvun kausi.
Lue myös: Maga-lippis sai vastaehdokkaan – Kanadalta suorat sanat Trumpille: "Ei ole myytävänä"
Piilaakso haaveilee "vapauskaupungista"
Trumpin hallintoa tukevien ja valtion sääntelyä vastustavien Piilaakson libertaristien mukaan Grönlanti voisi olla tuleva rakennuspaikka heidän haaveilemalleen utopistiselle "vapauskaupungille", jossa teknologiayhtiöt voisivat toimia ilman valtion sääntelyä, kertoivat lähteet uutistoimisto Reutersille huhtikuussa.
Tällaisessa korkealentoisessa ajattelussa ei ole Maunulan mukaan Yhdysvalloissa mitään uutta, sillä maa on ollut perustamisestaan lähtien "utopioiden ja suurten ajatusten" valtakuntaa.
– Utopiat ovat yhtä vanhoja tai vanhempia kuin Yhdysvallat. Tässä maassa on aina ollut utopistisia ajattelijoita, Georgian Atlantassa asuva tutkija sanoo.
Tanska ja Grönlannin itsehallintoalue ovat olleet jyrkästi Trumpin suunnitelmia vastaan ja korostaneet saaren asukkaiden itsemääräämisoikeutta.
Voisiko Yhdysvallat mennä niin pitkälle, että se lähtisi liittämään Grönlantia itseensä sotilaallisesti?
– Olisin todella yllättynyt, jos Yhdysvallat lähtisi sotilaalliseen operaatioon toista Nato-maata kohtaan. Kaikki on tietysti aina mahdollista, mutta minä pitäisin tätä äärimmäisen epätodennäköisenä, Maunula arvioi.
Yhdysvalloille olisi tarjolla paljon helpompi aluelaajennus antamalla Puerto Ricon saarelle osavaltiostatus.
Tämä ei kuitenkaan houkuttele republikaaneja, sillä kyseessä olisi vahvasti demokraatteja äänestävä uusi osavaltio.
Myös Puerto Ricon espanjankielisyyteen suhtaudutaan nuivasti konservatiivien parissa.
– Trumpin hallinto ei ole välttämättä kauhean iloinen siitä, että Yhdysvalloista on tullut niin vahvasti espanjankielinen ja latinoväestö on kasvanut niin paljon. Puertoricolaisethan ovat jo Amerikan kansalaisia, mutta tämä espanjan kieli saattaa muodostaa henkisen tulpan, Maunula sanoo.
Lue myös: Trumpin "omituisten otusten kerhon" värikkäin henkilö voi olla kosto asiantuntijoille
Teknokraatit piirtelivät karttoja uusiksi
Trumpin hallinnon sekä Piilaakson libertaristien ajattelu Grönlannista ja Kanadasta muistuttaa erästä aiempien sukupolvien utopistista aatetta, joka oli suosionsa huipulla Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1930-luvulla.
Tutkijoiden, insinöörien ja edistysmielisten parissa suositun liikkeen kannattajia kutsuttiin teknokraateiksi.
– Liike keräsi merkittävää huomiota suuren laman aikaan massatyöttömyyden ja talousongelmien jatkuessa vuosina 1929–1939. Tämä oli laajalle levinneiden taloudellisten epäonnistumisten aikaa, joka inspiroi radikaaleja ajatuksia järjestelmän muuttamiseksi, kirjoittaa liikkeen historiasta Yhdysvaltain Portsmouthin yliopiston opettaja Dafydd Townley Conversation -sivustolla.
– Teknokratia vetosi ihmisiin, jotka näkivät teknologian edistyksen mahdollisena ratkaisuna taloudelliseen tehottomuuteen ja epätasa-arvoon.
Teknokraatit hakivat aikoinaan ratkaisua muun muassa siihen, mitä tehdä lisääntyvän automaation aiheuttamalle työttömyydelle.
Tämä aihe on sata vuotta myöhemmin edelleen ajankohtainen tekoälyn uhatessa monia työpaikkoja.
Teknokraatit kannattivat epädemokraattisesti asiantuntijavallalla johdettua yhteiskuntaa, jossa poliitikkojen sijasta valtion johdossa olisivat tieteen ja teknologian asiantuntijat kuten tutkijat ja insinöörit.
Lue myös: Kommentti: Yksi silmiinpistävä ero Yhdysvaltojen ja Panaman tiedotteissa sai panamalaiset erittäin huolestuneiksi
Vapaiden markkinoiden sijaan talous perustuisi energiatehokkuuteen ja resurssienkäytön optimointiin.
Teknokratialiikettä ei ole helppo sijoittaa perinteiselle poliittisten ideologioiden kartalle.
Se oli antikapitalistinen ja antidemokraattinen liike olematta kuitenkaan kommunistinen tai fasistinen.
Aate vetosi suuressa lamassa kapitalismiin pettyneisiin ihmisiin lupailemalla utopistista yhteiskuntaa ilman rahaa, pulaa ja epätasa-arvoa.
Aatteen lupauksiin kuului muun muassa 16 tunnin työviikko.
– Ajatustemme osalta olemme niin kaukana vasemmalla, että saamme kommunismin näyttämään porvarilliselta, lohkaisi liikkeen perustaja Howard Scott kerran puheessa.
Teknokraattien tavoitteita voi pitää geopoliittisestikin vallankumouksellisina, sillä he halusivat piirtää radikaalilla tavalla uudelleen Pohjois-Amerikan valtiorajat ja mullistaa sekä Yhdysvaltojen että Kanadan hallinnot.
Heidän tavoitteenaan oli luoda "Amerikan teknaatti", joka olisi yhdistänyt koko Pohjois-Amerikan mantereen yhdeksi supervaltioksi.
Teknaattiin olisivat kuuluneet paitsi nykyiset Yhdysvallat, Kanada ja Grönlanti, myös Meksiko ja Keski-Amerikan maat, Etelä-Amerikan pohjoisrannikko ja Karibianmeren saaristot.
Teknaatin eteläraja olisi siis ollut Panaman kanavaa etelämpänä nykyisten Kolumbian ja Venezuelan alueilla.
Lue myös: Tutkijat: USA ajautumassa perustuslailliseen kriisiin – syynä yksi mies, joka ei ole Trump
Muskin isoisä liikkeen johtajia
Trumpin hallintoa tukevalla miljardööri Elon Muskilla on perheyhteys vanhaan teknokraattiliikkeeseen, kertoi Kanadan yleisradioyhtiö CBC News vuonna 2021 julkaistussa artikkelissa.
Muskin äidinpuoleinen isoisä, kiropraktikko Joshua Haldeman kuului teknokratialiikkeen johtohahmoihin Kanadassa.
Aktivisminsa takia Muskin isoisä joutui Kanadassa oikeuteen, sillä teknokratialiike oli kielletty toisen maailmansodan aikaan sotaponnistukselle haitallisena organisaationa.
Yhteiskunnallisena vaikuttajana Haldeman edisti rasistista, antisemitististä ja antidemokraattista ajattelua. Hän pettyi lopulta teknokraattiliikkeeseen ja Kanadaan.
Haldeman muutti perheineen Etelä-Afrikkaan, jossa hän oli apartheid-rotuerottelun puolustajia. Hänen lapsenlapsensa Elon Musk syntyi Etelä-Afrikassa vuonna 1971.
Perhetaustansa puolesta Muskin voisi päätellä olevan tietoinen teknokratialiikkeen historiasta, mutta julkisuudessa Musk ei ole puhunut suoraan sen puolesta – ainakaan Maan päällä.
Vuonna 2019 julkaisemassaan Twitter-viestissä hän kertoi tavoitteekseen avaruusalus Starshipin kehittämisessä "Marsin teknokratian".
Musk jätti tulkinnanvaraiseksi sen, kuinka vakavissaan hän heittonsa esitti, sillä seuraavissa viesteissään hän viittasi myös varsin erilaiseen anarkosyndikalismin poliittiseen aatteeseen sekä brittiläisen komediaryhmä Monty Pythonin sketsiin aiheesta.