Vanhan viisauden mukaan vastustajaa ei yleensä kannata aliarvioida. Valko-Venäjää 26 vuotta johtanut itsevaltainen presidentti Aleksandr Lukashenko vaikuttaa syyllistyneen tähän virheeseen jo pari kertaa lyhyen ajan kuluessa.
Äänestäjien painostus, vaalivilppi ja kansainvälisten tarkkailijoiden puute taannee sen, että Lukashenko valitaan jo kuudennelle perättäiselle virkakaudelle sunnuntain presidentinvaaleissa. Vaalien alla on kuitenkin nähty poikkeuksellisen laajaa julkista liikehdintää hallintoa vastaan.
Tutkija Kristiina Silvanin mukaan muutosvaatimukset ja kansalaisliikehdintä saattavat jatkua odotetusta vaalituloksesta huolimatta.
– Mutta vain siinä tapauksessa, ettei Lukashenko järjestä uutta sortoaaltoa. Moni on puhunut, että ilmapiiri Valko-Venäjällä on nyt jotenkin muuttunut, mutta kestääkö se muutos, Silvan Ulkopoliittisesta instituutista pohtii.
Vastustus levisi maaseudulle
Silvanin mukaan poikkeuksellista nykytilanteessa on se, että muutosta maahan ovat vaatineet koulutettujen kaupunkilaisten lisäksi myös presidentin perinteiset tukijat eli työväestö ja maaseudun asukkaat.
– Siksi se on niin valtavan suuri uhka Lukashenkolle. Enää ei voi entiseen tapaan syyttää 'mellakoinnista' Minskissä lattea hörppiviä it-nörttejä, Silvan kuvaa.
Valko-Venäjän talous on ollut jo pitkään vaikeuksissa, mutta Lukashenkon joutumista ahtaalle juuri nyt selittää suurelta osin pari pahaa virhearviota. Ensinnäkin hän vähätteli koronaepidemian vaaraa eikä määrännyt kunnon vastatoimia tautia vastaan. Virus ei tästä välittänyt, tauti levisi, ja ihmiset joutuivat turvautumaan keskinäiseen apuun muun muassa suojatarvikkeiden hankinnassa.
