Mainos

Turun seudulla tapahtui 1880-luvulla jotain, mikä vaikuttaa yhä ihmisen ja suden väleihin – kauhua kylväneet sudet saalistivat ja tappoivat yhteensä 22 lasta

0:30
Susi raateli seitsemän lammasta Punkalaitumella viime kesänä. Kuvat raadoista saattavat järkyttää.

Sudet tappoivat Turun seudulla vuosina 1880–1881 yhteensä 22 lasta. Lapsensurmien johdosta suden ja ihmisen välit ovat edelleen tulehtuneet.

Mutta mitä tarkalleen ottaen 1880-luvulla Turun seudulla tapahtui ja miksi sudet hyökkäsivät lasten kimppuun? Näistä asioista toimittaja ja biologi Jouni Tikkanen ottaa selvää uutuuskirjassaan Lauma (Otava, 2019).

– Turun seudun lapsensurmat ovat tapaus, joka nousee esiin aina Suomen susien historiaa käsiteltäessä. Ihmisillä on edelleen vahva kuva siitä, että susi on vaarallinen eläin ja se tiivistyy erityisesti Turun seudun lapsensurmiin, Tikkanen kertoo.

Samantyyppisiä lapsensurmia oli sattunut 1800-luvulla muitakin, mutta Turun seudun tapahtumat olivat pahimmat. Ja samalla viimeiset.

– Turun seudun lapsensurmien kautta on perusteltu myöhemmin sitä, että susi ei kuuluisi Suomeen. Halusin ottaa selvää, mitä silloin oikeasti tapahtui.

Lapsia saalistettiin kuin eläimiä

Ensimmäinen lapsensurma sattui Uudenkaupungin lähellä olevassa Velluan kylässä tammikuussa 1880. Kahdeksanvuotias poika oli tullut mökistä ulos tarpeilleen. Hetken päästä kaksi sutta hyökkäsi lapsen kimppuun ja raahasivat hänet viereiseen metsään.

Kun pojan huomattiin kadonneen, perhe ja naapurit lähtivät etsimään häntä. Järkytyksekseen he löysivät pojan ruumiin osia eri puolilta metsää. Ne osat, joita sudet eivät olleet syöneet.

Tapauksia alkoi tulla lisää kuin liukuhihnalta. Tapaukset toistavat yleensä samaa kaavaa: yksinäinen lapsi on pihalla tai metsäpolulla. Metsästä ilmestyy susi, nappaa lapsesta kiinni ja raahaa tämän metsään. Välillä asialla on kaksi sutta.

– Tein sellaisen havainnon, että surmat tapahtuivat usein metsän laidalla, mikä on suden biologiaa ajatellen hyvin ennustettavaa. Aika pieni osa tapahtui avoimella maalla.

Valtaosa uhreista köyhien lapsia

Myöhemmin lapsen ruumis löydetään maastosta joko osittain tai kokonaan syötynä. Välillä lapsesta ei ole jäänyt jäljelle kuin vaatteet. Pahimmillaan jopa lapsen luutkin on murskattu ja syöty.

Valtaosa uhreista oli köyhien talojen ja torppien lapsia. Tähän on löydettävissä selkeä syy.

– Rikkaampien ja isompien talojen lapset eivät yleensä joutuneet osallisiksi, sillä heitä saatettiin valvoa enemmän ja heidän talonsa sijaitsivat usein peltojen keskellä.

Lapsi oli helppo saalis

Mutta mikä sai sudet hyökkäämään lasten kimppuun?

– Yksi keskeinen taustatekijä on se, että luonnonvaraiset saaliseläimet olivat hyvin harvassa. Esimerkiksi hirvi oli käytännössä paikallisessa sukupuutossa ja ekologisesti tilanne oli äärimmäisen haastava.

Kun hirvet ja kauriit olivat 1880-luvun Varsinais-Suomen metsissä harvassa, susi saattoi metsästää ravinnokseen esimerkiksi kettuja, jäniksi ja myyriä. Pienet saaliit eivät riitä sudelle, eivätkä varsinkaan kokonaiselle laumalle.

– Susi korvasi hirvenpuutetta lähinnä saalistamalla karjaa. Ylipäätään kaikki ravinto mitä susi saattoi havitella, oli lähellä ihmistä. Susi joutui tottumaan ihmiseen, sillä ei ollut muuta mahdollisuutta.

Pieni ja avuton lapsi oli helppo saalis

Susi tuli etsimään ravintoa ihmisasumusten läheltä. Kun nälkiintynyt susi ei löytänyt muuta ravintoa, pieni ja avuton lapsi oli sille helppo saalis.

Turun seudun lapsensurmissa oli hyvin suurella varmuudella asialla saman lauman sudet, sillä surmat sattuivat samalla alueella. Laumaan kuului ainakin alfauros ja alfanaaras.

– Ainakin voi sanoa, että erittäin suurella varmuudella 21 tapauksessa asialla oli samat sudet. Yksi tapaus on tulkinnanvarainen. Lapsensurmat ajoittuvat sellaiseen ryppääseen, joka rajaa yhden lauman reviirin.

Susiajot menivät ryyppyreissuiksi

Turun seudun lapsensurmat herättivät valtakunnallista huomiota ja olivat aikansa mediatapaus. Lopulta paikalliset ihmiset päättivät ryhtyä toimiin lapsia syövien susien tappamiseksi. Heikoin tuloksin.

Epäonniset sudenajot olivat usein lähinnä ryyppyreissuja ja sudet saivat jolkotella miehiltä rauhassa. Lapsensurmat jatkuivat, mutta susia ei saatu tapettua.

Viinan kanssa sudenajossa läträäminen ei kuitenkaan ollut ainoa syy, miksi susien kaatamisesta ei tullut mitään.

– Aikalaiskuvaukset ovat sellaisia, että ei oikein ollut luottamusta saalistusmenetelmään ja siksi ne menivät löperöksi. Ihmisten aseistus oli myös heikkoa ja ennen kaikkea 1880-luvun ihmisiltä puuttui tietoa suden käyttäytymisestä, Tikkanen kertoo.

Viimeinen lapsi sai surmansa marraskuussa 1881. Lopulta sekä uros että naaras saatiin ammuttua. Lapsensurmat loppuivat kuin seinään.

– Se tukee sitä käsitystä, että asialla olivat samat sudet.

Urossuden täytetty ruumis on edelleen nähtävillä Turussa S:t Olofsskolanissa. Naaraan turkki nyljettiin lattiamatoksi, joka on sittemmin kadonnut.

Voisiko sama tapahtua nykyaikana?

Lapsia syövät sudet oli tapettu. 1880-luvun alun tapahtumien jälkeen suden ei tiedetä tappaneen yhtäkään ihmistä Suomessa.

Voisiko sama toistua nykyaikana?

– Tietysti siihen on olemassa häviävän pieni mahdollisuus, mutta suurempi mahdollisuus on tulla vaikka auton yliajamaksi.

1880-luvun lapsensurmia tarkasteltaessa on tärkeää ymmärtää myös historiallinen konteksti.

– Silloin elettiin aivan eri maassa kuin nykyään. Ekologiset olosuhteet olivat erilaiset ja ihmisten mahdollisuudet torjua vaaran aiheuttajia olivat huonommat.

Tikkanen myös huomauttaa, että nykyään Turun seudun metsät ovat täynnä kauriita ja hirviä. Susien ei tarvitsisi edes harkita lasten pyydystämistä ravinnonpuutteen vuoksi.

Susiviha elää

Vaikka lapsisurmista on kulunut jo lähes 140 vuotta, ihmisten kielteinen suhtautuminen susiin pysyy sitkeänä.

Susikanta on pysynyt Suomessa pienenä. Yhdessä vaiheessa sudet olivat kokonaan hävinneet Varsinais-Suomesta kunnes susikanta on jälleen levittäytynyt.

– Siitä on yli kymmenen vuotta, kun susi palasi takaisin Varsinais-Suomeen. Tulisimmat tunteet ovat jo tasoittuneet, mutta aina kun susi tulee uudelle alueelle, se herättää jonkinlaisen kuohahduksen.

Tikkasen mukaan susipelko ja susiviha kannattaa erottaa toisistaan. Hänen mukaansa Turun seudun tapahtumat voivat olla edelleen susipelon takana. Susiviha johtuu yleensä muista syistä.

Viime vuosina susivihaa on herättänyt etenkin se, että sudet ovat käyneet koirien kimppuun. Koska susi ja koira ovat samaa lajia, susi kohtelee reviirillään olevaa koiraa kilpailijanaan.

– Susi on reviirillään aggressiivinen ja surmaa reviirikilpailijan, jota voi käyttää ravintonaan. Eli syödä sen. Sekös aiheuttaa vihaa ihmisissä.

Karjanomistajien keskuudessa susivihaa aiheuttaa myös se, että sudet saalistavat joskus heidän karjaansa.

Susi kuuluu Suomen luontoon

Millaisia vaikutuksia Tikkanen toivoo kirjallaan olevan ihmisten asenteisiin?

– Toivoisin, että kirja voisi lisätä sekä niiden ymmärrystä, jotka sutta vastustavat, sekä niiden jotka epäilevät, onko tällaista ollenkaan tapahtunut.

– Ajattelen niin, että susi on suurpeto, jota pitää kohdella kunnioituksella. Silti sillä on ihan yhtäläinen oikeus olla Suomessa kuin meillä ihmisillä. Se on aivan yhtä alkuperäinen laji täällä kuin mekin.

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja